kotisivujen teko-ohjelma
Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

VAROITUS
OVATKO
VÄÄRÄT
HENGET
VALTAAMASSA
SEURAKUNTAA?
- 2 -
KUNDALINI-VAROITUS
Ovatko väärät henget valtaamassa seurakuntaa?
Englanninkielinen alkuteos: Kundalini Warning, Are False Spirits Invading the Church?
Copyright © 2010 Andrew Strom, All rights reserved
Tästä Andrew Stromin valtuuttamasta suomennoksesta SAA ottaa kopioita, joita voi jakaa eteenpäin, kunhan
maksua ei veloiteta. Suomennosta ei saa painattaa kirjaksi myyntiin ilman kirjailijan lupaa.
Suomennos: Reija Becks
Kansi ja kannen kuva: Reija Becks
Helsinki 2011
ISBN 978-952-92-9344-5
- 3 -
SISÄLLYS
1. KUINKA SYVÄÄN ON LANGETTU?...................................................................................................................4
2. MIKÄ ON KUNDALINI?...........................................................................................................................................9
3. SILMINNÄKIJÖIDEN VAROITUKSIA............................................................................................................. 14
4. PROFEETALLISUUDEN INVAASIO................................................................................................................. 17
5. LAKELANDIN KATASTROFI ............................................................................................................................. 26
6. VAROITTAVIA NÄKYJÄ ....................................................................................................................................... 35
7. KRISTITYILLÄKÖ SISÄLLISSOTA?................................................................................................................... 37
8. OIKEA JA VÄÄRÄ HERÄTYS .............................................................................................................................. 40
9. AITOUTTA KAIVATAAN...................................................................................................................................... 44
LOPUKSI.......................................................................................................................................................................... 46
VIITTEET ........................................................................................................................................................................ 47
- 4 -
1. KUINKA SYVÄÄN ON LANGETTU?
Väärinkäsitysten välttämiseksi kerron heti aluksi, etten kirjoita tätä ulkopuolisena. Olen kuulunut yli 25 vuotta
karismaattiseen liikkeeseen, ja olin mukana niin kutsutussa profeettaliikkeessä yli vuosikymmenen. En siis tarkastele
asioita ulkopuolelta sormella osoittaen. Liikkeessämme on kuitenkin piirteitä, joista on tullut täysin sairaita ja
epäpyhiä. Kuka voisi kiistää tätä? Tiedän itse asiassa monia, jotka eivät enää ollenkaan halua, että heitä nimitetään
karismaatikoiksi. Onko mahdollista, että eriskummallisten ja epäraamatullisten piirteiden ”invaasio” – tunkeutuminen
karismaattisuuteen – mitä olemme nähneet viimeisten 16 vuoden aikana, on suurelta osin tämän kaiken
takana? Se pyritään paljastamaan seuraavilla sivuilla.
Mistä siis aloitamme? Kuvittele seuraavaa. On vuosi 2010. Isossa kristillisessä tapahtumassa on kaksi johtajaa
puhujalavalla. Tämä ei kuitenkaan ole mikään tavallinen kokous. Miehet näyttävät olevan ympäripäissään tai –
kirjaimellisesti – ”pilvessä”. Silti yleisössä olevat kristityt huutavat hyväksyvästi ja nauravat riehakkaasti. Ällistyttä-
vää on, että toinen lavalla olevista miehistä tupruttelee jotain, mikä näyttää melkein marihuanasavukkeelta –
ainakin sellaisen vaikutelman hänestä saa, kun hän hoippuu ympäri lavaa. Oikeasti se ei kuitenkaan ole marihuanaa.
Se on pieni muovinen Jeesus-nukke, jota hän ” tupruttelee”, ja hän nimittää tätä ”Pyhän Hengen
pössyttelyksi”. Miehet kehottavat yleisöä tekemään samaa, ”juopumaan Hengestä” ”pössyttelemällä Henkeä”
kuten he. Ja monet seuraavat esimerkkiä.
Keitä nämä miehet ovat? He ovat John Crowder (”Uusi mystikko”, kuten hän nimittää itseään) ja Ben Dunn,
hänen ”rikostoverinsa”. Tervetuloa tutustumaan River-liikkeen (”Virta”) uuteen ilmeeseen. Nämä miehet ovat
vastuussa kiertueista, joista käytetään nimityksiä ”Sloshfest” (”tilttifestarit”) ja ”Drunken Glory” (”Hengessä”
juopumista). Heidän vaikutuksensa on lisääntynyt huimasti karismaattisessa liikkeessä, etenkin nuorten parissa.
Jokaisen, joka luulee tämän olevan vain jokin pieni reunailmiö, pitää miettiä asiaa vielä uudelleen. Viime vuosina
he ovat olleet puhujalavalla yhdessä sellaisten karismaattisten tähtien kanssa kuin James Goll, Heidi Baker, Cal
Pierce (kuuluisa Healing Rooms -työstä), Bobby Conner tai Patricia King. Crowder on Todd Bentleyn ystävä ja
ihailija. Ja hänen kumppaninsa Ben Dunn on kutsuttu opettamaan Bill Johnsonin kuuluisassa Bethel School of
Ministry -raamattukoulussa Reddingissä, Kaliforniassa. Kaverukset ovat nykyään todellisia kuuluisuuksia liikkeessä
– monet kuuntelevat heitä innokkaasti ja ihailevat heitä suuresti. Crowderin kirjasta The New Mystics (”Uudet
mystikot”) on tullut iso menestys niiden parissa, jotka katsovat kuuluvansa River-uudistusliikkeeseen.
Vuonna 2010 John Crowderin omilla internetsivuilla mainostettiin seuraavasti koulutusta, jota hän tarjoaa:
”Nauti Hengen syvistä asioista [...]
Intensiivisellä, kolmipäiväisellä Mystiikan koulu (Mystical School) -kurssillamme John Crowder perehdyttää seikkaperäisesti,
aktivoi ja välittää (impartation) kätten päällepanemisen avulla [...] Näillä kursseilla:
Toimit transsissa, hurmiotilassa ja ekstaattisessa rukouksessa
Koet mystiikan fyysisiä ilmiöitä
Aktivoidut ihmeissä, merkeissä ja luovissa ihmeissä
Ymmärrät uuden luomuksen realiteetit ja pääset sisään niihin
Kuulet historiallisen katsauksen ihmeidentekijöistä ja mystikoista
Aktivoidut näkijämaailmassa, profetiassa ja henkimatkoissa
Opit ymmärtämään avoimia taivaita ja ilmestyksiä
Opit pääsemään sisään kirkkauden valtakuntaan ja ilmaisemaan sitä [...]”
En tiedä sinusta, mutta minä epäilen, onnistuisiko edes hindulainen guru kuulostamaan enemmän New Agelta
kuin se, mitä edellä on lueteltu! Ja kuitenkin John Crowder on nouseva tähti nykyajan karismaattisessa liikkeessä!
Jopa suuren yhdysvaltalaisen kristillisen aikakauslehden, Charisman, päätoimittaja Lee Grady alkoi esittää teräviä kysymyksiä:
”Hengellisen juopumisen hullutus johti muihin karismaattisiin villityksiin, sellaisiin kuin hullaantuminen enkeleihin, kultapölyyn
ja outoihin oppeihin, joita levittää ’Uudeksi mystikoksi’ julkisesti tunnustautunut John Crowder. Hän vertaa Pyhällä Hengellä
täyttymistä marihuanan polttamiseen.
Crowder, joka perustaa tänä syksynä seurakunnan Santa Cruziin, Kaliforniaan, nimittää kokouksiaan joskus Sloshfesteiksi ja
itseään Jumalan baarimikoksi. Hän opettaa, että Jumala haluaa kaikkien kristittyjen olevan jatkuvasti juopuneita Pyhästä Hengestä,
ja hän tarjoaa keinoja auttaa heitä juuri siihen. Näihin keinoihin kuuluu elektroninen musiikki, joka Crowderin sanoin
auttaa ’pääsemään transsiin’, ja opetus, jossa innostetaan stigmoihin ja levitaatioon.
- 5 -
Jätän teologien tehtäväksi esittää ilmiselvät syyt siihen, miksi Crowder ja muut ”Uudet mystikot” astelevat vaarallisella maaperällä.
Minulla on sillä välin eräs mutkattomampi huolenaihe. He painottavat Pyhällä Hengellä päihtymistä, mutta huomasiko kukaan,
että Raamattu selvästi käskee meitä olemaan hengellisesti raittiita, hillittyjä?”
Kuitenkaan nämä kaverit eivät selvästi ole vähääkään huolissaan Raamatun kehotuksista harjoittaa itsehillintää.
He vain kuittaavat uskonnollisten ”fariseusten” kritiikin vitsillä – ja jatkavat siitä piittaamatta. Tämä ainakin
yleensä on se reaktio, jota olen nähnyt vuosien varrella. Ja pahemmaksi näyttää menevän.
Englantilaisen Sun-sanomalehden toimittaja David Lowe pyydettiin seuraamaan tammikuussa 2010 Englannissa
pidettävää Sloshfestiä. Alla on joitain hänen huomioitaan kokouksista:
”Sloshfestin järjestäjä David Vaughan [...] ei pyytele anteeksi Jumalasta välittämäänsä kuvaa, jonka mukaan Jumala on kova
juhlija, bilehile, joka tahtoo saada nuoret puolelleen yliluonnollisin huippufiiliksin [...] ’Taivaassa tulee olemaan villi meininki.
Jumala ilmaantuu juhliin ja on hauska ja eloisa huomion keskipiste [...]’
Kristityt, jotka väittävät pääsevänsä pilveen Pyhästä Hengestä ja juovuksiin Taivaan viinistä, ovat herättäneet tyrmistystä Yhdysvalloissa.
YouTubeen on lähetetty kymmenittäin jumalanpilkkavalituksia liikkeen tunnetuimmasta edustajasta, John Crowderista.
Tämä entinen alkoholisti, jonka faneja nimitetään crowderiiteiksi (Crowderites), nähdään Sloshfestissä, ja tyypillisesti hän sammaltaa
saarnoissaan ’Jeesus-lapsen sauhuttelusta’,’pilvessä olemisesta’ ja ’Pyhän Hengen pössyttelystä’.
Merirosvokuningattareksi pukeutunut nainen ryömii mumisten ohi sekasorron keskellä. Outoa, että vaikka alkoholin tai huumeiden
käytöstä ei näy mitään merkkejä, hän ja monet muut kokoukseen osallistujat vaikuttavat päihtyneiltä punaisine, pöhöttyneine
silmineen ja tyhjine katseineen [...]”
On kiinnostavaa huomata, mitä tunnettu karismaattinen opettaja Derek Prince sanoi puhuessaan aiheesta jumalanpilkka:

”Jeesus itse varoittaa meitä, että meidän tulee olla hyvin, hyvin varovaisia, miten puhumme Pyhästä Hengestä, miten esitämme
Pyhän Hengen. Jeesus käyttää sanaa ’pilkka’, ja päätin katsoa sanan isosta kreikan sanakirjastani. Ensimmäinen sanakirjassa
sille annettu merkitys on: puhua väheksyvästi tai väärin pyhistä asioista. Joten kun Pyhästä Hengestä puhutaan sillä tavalla tai
Pyhän Hengen luonne esitetään väärin, ollaan päivänselvästi lähellä jumalanpilkkaa.
Jos olet koskaan tehnyt sitä tai ollut altis sellaiseen tai ollut tekemisissä sitä tekevien henkilöiden kanssa, haluan antaa vilpittömän
neuvon: Sinun on tehtävä parannus. Sinun täytyy hoitaa asia Jumalan kanssa kerta kaikkiaan, äläkä koskaan enää syyllisty
vääristelemään Pyhää Henkeä. Sillä Pyhä Henki on pyhä ja Hän on Jumala.”
Suoraan sanoen olen samaa mieltä kuin Derek Prince. Iso osa videoista ja materiaalista, jota John Crowderin
”Uudet mystikot” ovat laittaneet internetiin, on kirjaimellisesti niin sairasta, halventavaa ja pilkkaavaa Jumalaa ja
hänen Pyhää Henkeään kohtaan, että tuskin kykenen edes katsomaan niitä. Miksi siis hänestä on vinhaa vauhtia
tulossa ”tähti” karismaattiselle näyttämölle? Miten kummassa asiat etenivät tähän? Kuinka mikään niin sairas ja
epäpyhä saattoi vedota niin moniin karismaattisessa liikkeessä?
Meidän on saatava tietää tarkalleen, mitä tapahtui, että tällainen luopumus sai alkunsa, koska Sloshfest ja Uudet
mystikot eivät ole yksittäinen tapaus. He ovat osa isosta joukosta samantapaisia kristillisessä palvelutyössä olevia
toimijoita, jotka ovat käytännöllisesti katsoen vallanneet kokonaisia osa-alueita profeetallisesta ja karismaattisesta
liikkeestä. Miten näin pääsi käymään? Mitkä asiat johtivat siihen? Juuri tähän vastaamme pian tässä kirjassa.
MUTTA ENSIN...
Ennen kuin katsomme, mikä johti meidät tähän suohon, on tärkeää, että kerron lyhyesti omasta taustastani, jotta
tiedät, mistä olen peräisin. Kuten huomautin aiemmin, olen Hengellä täyttynyt, kielillä puhuva kristitty, joka on
ollut pitkään mukana sekä karismaattisessa liikkeessä että profeettaliikkeessä. Olin itse asiassa yli 11 vuotta mukana
samassa profeettaliikkeessä kuin Todd Bentley, Rick Joyner, Bob Jones, Paul Cain ja Micke Bickle, vaikka en
ollutkaan lainkaan yhtä tunnettu kuin he. (Profeettaliike on karismaattisen liikkeen haara, jossa uskotaan, että
nykyaikana on profeettoja ja apostoleja). Mutta vuoteen 2004 mennessä asiat menivät niin huonolle tolalle, etten
voinut enää jäädä. Minun täytyi ilmoittaa, että lähden. Olin tajunnut, että saatoin olla mukana vain tyystin toisenlaisessa
profeetallisuudessa, sellaisessa, joka kutsuu seurakuntaa takaisin parannuksentekoon ja pyhyyteen,
pyhitykseen – alkuseurakunnan puhtauteen ja voimaan. Tämä nykyajan profeetallisuus yksinkertaisesti ei tehnyt
sitä.
Ilmoitukseni vuonna 2004, että jätän profeettaliikkeen, nostatti valtaisan myrskyn – paljon suuremman, kuin mitä
osallistumiseni oli koskaan saanut aikaan. Sain kirjaimellisesti tuhansia sähköposteja ympäri maailman. Useimmissa
niistä hyväksyttiin se, minkä kannan oli ottanut. Monet reaktioista kuitenkin järkyttivät ja surettivat minua.
Kuten kirjoitin eräässä artikkelissa useita viikkoja myöhemmin:
- 6 -
”Ne sähköpostit, joissa ollaan eri mieltä kanssani tai joissa minua syytetään ’hajottavasta’ toiminnasta, eivät saa silmiini kyyneliä,
vaan ne kaikkialta maailmasta lähetetyt sähköpostit, joissa ollaan vankasti SAMAA MIELTÄ kanssani ja joissa kerrotaan
niistä muista kauheuksista, mitä kirjoittajat ovat itse todistaneet. Istuin eilen illalla tietokoneeni ääressä ja tulin aina vain murheellisemmaksi
lukiessani kertomuksen toisensa perään siitä sairaalloisuudesta, joka on tämän liikkeen osana levinnyt ympäri
maailman. Se on tosiasiassa PAHEMPAA kuin koskaan olin kuvitellut [...]
Puhumme tässä liikkeestä, jossa ihmisiä rohkaistaan vuorovaikutukseen alas leijailevien ’valopallojen’ kanssa (eräs merkittävä
palvelutyö harjoittaa tätä) tai maksamaan saadakseen ’selitykset’ omille unilleen. Puhumme liikkeestä, joka opettaa ihmisiä ’visualisoimaan’,
miten päästään ’kolmanteen taivaaseen’ ja joskus järjestää erityisiä päiviä, jolloin voit muhkeaa palkkiota vastaan
varata puolituntisen tavataksesi jonkun profeetan henkilökohtaisesti. Puhumme liikkeestä, jossa pääaiheita ovat ’manifestaatiot’,
’portaalit’ ja omituiset ’ilmestykset’. Kaikin tavoin se muistuttaa enemmän New Age -liikettä kuin mitään kristillistä toimintaa.
Itse asiassa huomaan yhä selvemmin, että liike on täysin ENNUSTAJAHENGEN hallinnassa. Se on sanoinkuvaamattoman
sairasta. Ja liikkeen profeetat ovat täysin sokeita. Nytkin heillä on hoppu pitää Hollywoodissa valtaisa ’ilmestyskokous’ [...]
Melkein itken jopa nyt, kun vain kirjoitan tästä. Se, millaiseksi liike on muuttunut, on niin kamalaa. PYSYKÄÄ EROSSA
siitä, ystävät. Kyseessä ovat DEMONISET kohtaamiset. ’Eikä ihme, tekeytyyhän itse Saatanakin valon enkeliksi. Ei siis ole
mitenkään merkillistä, että hänen palvelijansa esiintyvät Jumalan asian palvelijoina.’ (2 Kor. 11:14-15). Elämme todella viimeisiä
aikoja.”
KUINKA TÄMÄ INVAASIO ALKOI
Monet eivät tajua, että Toronton siunauksella ja sellaisilla nykyisillä johtohahmoilla kuin Todd Bentley ja John
Crowder on vahva yhdysside. Ihmiset eivät tiedä, miten väkevä yhteys on Torontolla, profeettaliikkeellä ja sellaisilla
ilmiöillä kuin Lakelandin herätys ja Sloshfest. On tärkeää olla perillä siitä, että kaikilla näillä liikkeillä ja
johtajilla on syvä yhteys toisiinsa. Miten tiedän sen? Koska olin mukana profeettaliikkeessä yli 11 vuoden ajan.
Kuuntelin sen ”viidakkorumpua”, niin sanotusti, ja jouduin tekemisiin näiden liikkeiden ja niiden johtajien kanssa
sitä mukaa kun liikkeitä ja johtajia ilmaantui. Olin täysin tietoinen kaikista keskinäisistä yhteyksistä. Itse asiassa
useimmat ihmiset näissä piireissä tiesivät niistä hyvin. Yhdyssiteet ovat yhä nykyäänkin erittäin vahvat, kuten
tulemme näkemään.
Meidän täytyy kuitenkin palata vielä yksi askel taaksepäin ymmärtääksemme todella, mistä niiden yhteinen lähde,
”River”, sai alkunsa. On palattava eteläafrikkalaiseen menestyssaarnaajaan, joka nimitti itseään Pyhän Hengen
baarimikoksi ja käski kuulijoita ”tulemaan baariin ja juomaan”. On palattava mieheen nimeltä Rodney HowardBrowne.

Muistan nähneeni Howard-Brownen ensimmäisen kerran katsellessani häntä videolta kotikaupungissani Aucklandissa,
Uudessa-Seelannissa. Tämä tapahtui joko vuonna 1993 tai 1994, ja olin tuolloin Prophetic Bulletin -
nimisen pienen uusiseelantilaisen profeetallisen julkaisun päätoimittaja. Mutta se, mitä näin videolla, todella kuvotti
minua. Sitä suitsutettiin herätykseksi, jota Howard-Browne johti Floridassa, mutta näkemäni järkytti minua
siinä määrin, että sanoin videon näyttäneelle naiselle, ettei hänen pitäisi tuoda sellaista vaarallista materiaalia Uuteen-Seelantiin
Kristuksen ruumiin katseltavaksi. Aloin tajuta, että jos sellaista alkoi tulvia maahan, minun pitäisi
puhua sitä vastaan – ajatus täytti minut kirjaimellisesti kauhulla. Vähänpä tajusin, mihin kaikki tämä johtaisi.
Joitain kuukausia onnistuin pysyttelemään erossa varsinaisista konflikteista, mutta sitten Toronton siunauksesta
tuli iso uutinen kristillisissä tiedotusvälineissä ja minun oli kerta kaikkiaan puhuttava asiat halki. Huomasin, että
Toronto oli yksinkertaisesti ”Rodney Howard-Browne -voitelu” pukeutuneena eri vaatteisiin. (Toisin sanoen
Vineyard-pastori Randy Clark oli tuonut Howard-Brownen ”voitelun” Toronto Airport Vineyard -seurakuntaan
vuoden 1994 alussa, ja siten koko liike sai alkunsa. Tämä tausta on kiistämätön, ja useimmat ihmiset tunnustavat
avoimesti Howard-Brownen roolin Toronton siunauksen alkuunpanijana.)
Minä olin tähän mennessä jo nähnyt ja tutkinut tarpeeksi saadakseni vahvistuksen pahimmille epäilyilleni siitä,
mitä oli meneillään. Ensimmäiset yritykseni tukahduttaa tämä ”invaasio” olivat kuitenkin melko lieviä. Alla on
otteita ensimmäisestä aihetta käsittelevästä kirjoituksestani, joka julkaistiin Challenge Weekly -nimisessä uusiseelantilaisessa
kristillisessä sanomalehdessä 26.8.1994. Tämä oli varmaan ensimmäinen monista epätoivoisista
yrityksistäni varoittaa asiasta:
”Viime viikkoina kristillisessä mediassa on keskusteltu niin sanotusta ’nauruherätyksestä’, joka näyttää leviävän yli Yhdysvaltojen
ja osin Kanadan. Sitä on ollut jo jonkin aikaa myös Uudessa-Seelannissa, ja olen seurannut sen etenemistä. Sananjulistaja näyttää
siinä usein puhaltavan ihmisiin, jotka sitten kaatuvat maahan nauraen ja täristen. Olen nähnyt videolla tämän liikkeen yhden
edustajan, Rodney Howard-Brownen, palvelevan Amerikassa. Olen myös ollut paikalla itse katsomassa, kun eräs toinen tämän
amerikkalaisen ’nauruliikkeen’ johtohahmo palveli äskettäin Aucklandissa.
Minun täytyy myöntää, että näkemässäni on monia seikkoja, jotka ovat herättäneet minussa paljon levottomuutta. Yksi minua
eniten huolestuttaneista asioista on se, että jotkin liikkeen johtajista näyttävät nimittävän liikettä herätykseksi tai uudeksi Jumalan
- 7 -
työksi, vaikka se ei ole yhtään linjassa niiden monien yksityiskohtien kanssa, joita Jumala on tulevasta herätyksestä näyttänyt
uusiseelantilaisille. Eikä se ole millään aidolla tavalla linjassa menneisyydessä tapahtuneiden Jumalan suurten liikehdintöjen kanssa.

Olen jo joitain vuosia tutkinut kertomuksia menneistä herätyksistä, ja niissä tietyt piirteet ovat toistuneet yhä uudestaan [...] Historia
osoittaa, että herätys alkaa sillä, kun kristityt painuvat polvilleen. Herätys on syylliseksi tunnustautumisen, puhdistumisen ja
katumuksen syvällinen tulva, jonka tarkoituksena on ”siivota” seurakunta ja asettaa se ennallaan Uuden testamentin puhtauteen
ja voimaan.
Sen ohella että Jumala on puhunut tulevasta syvällisestä katumuksen tulvasta, hän on myös näyttänyt monille rukoileville ihmisille,
että seurakuntaa tullaan kohta ’ravistelemaan’ suuresti.
Se mitä olen havainnut meneillään olevassa ’nauruliikkeessä’, on herättänyt minussa suurta levottomuutta. Herätyksen aikana on
runsaasti väärennöksiä, epäaitoa. Suurin pelkoni on, että tämä ’nauruliike’ leviää seurakuntiin, ilman että esitetään riittävästi
oikeita kysymyksiä vain, koska se on hyväksytty muualla.
Kehotan kaikkia kristittyjä arvioimaan tarkasti tätä ja muita vastaavanlaisia liikkeitä. Uskon aidon herätyksen tulevan, ja on
vaarallista tyytyä mihinkään vähempään [...]”
On sanomattakin selvää, että kirjoituksellani oli invaasioon osapuilleen yhtä paljon vaikutusta kuin norsua takamukseen
pistävällä hyttysellä. Mutta ainakin sitä vastaan esitettiin muutamia (pieniä) kannanottoja. Vähänpä
tiesin, kuinka pahoiksi asiat vielä tulisivat – tai kuinka yksinäiseksi minut pian saataisiin tuntemaan itseni.
”TORONTON SIUNAUS” TULVII SISÄÄN
Nyt invaasio alkoi tosissaan. Uskon todella, että liike saastutti Brittiläistä kansainyhteisöä paljon enemmän kuin
Yhdysvaltoja. Toisin sanoen sillä oli paljon laajempi vaikutus karismaattisiin / helluntailaisiin seurakuntiin Yhdistyneissä
Kuningaskunnissa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa jne. kuin Yhdysvalloissa. Tämä johtuu siitä, että
USA:ssa on paljon enemmän konservatiivisia evankelikaaleja ja kokonaisia erillisiä tunnustuskuntia kuten helluntailainen
Pentecostal Holiness ym., joissa se vaikutti tuskin lainkaan. Kotimaassani Uudessa-Seelannissa se ei
jättänyt koskettamatta käytännöllisesti katsoen ketään.
”Toronton siunausta” julistavia merkittäviä johtajia tuli Pohjois-Amerikasta. Sekä Rodney Howard-Browne että
John Arnott (”Toronton” tärkein johtaja) pitivät valtavia kokouksia Uudessa-Seelannissa. Samoin tuntemattomammat
nimet, kuten Kansas Citystä Jill Austin, jota itse asiassa aloin pitää vielä vaarallisempana ja
äärimmäisempänä. Osallistuin kerran Jill Austinin kokoukseen, jossa ihmiset paiskautuivat jopa 3 metrin päähän
(jotkut olivat vieläpä sinkoutuneet lasten päälle). Sali oli täynnä ihmisiä, jotka tekivät valtavia lepakkomaisia liikkeitä
ja päästivät aavemaista ulvovaa ääntä. Ei oltu kaukana kauhuelokuvasta! Näistä kokouksista poistuessaan
tunsi kirjaimellisesti syvää murhetta ja kuvotusta hengessään. Miten kauheaa aikaa.
Käytännöllisesti katsoen jokainen karismaattinen tai Pentecostal-helluntailainen pastori Uudessa-Seelannissa oli
mukana tässä liikkeessä. Jopa monet Assemblies of God -helluntailaiset ja muut niin kutsutut konservatiiviset
Pentecostal-helluntailaiset! Ja jopa jotkin baptistit! Se oli painajaista.
Viikko toisensa perään pidettiin kokonaisia kokouksia, joissa tavoiteltiin omituisia kokemuksia. Kokonaiset seurakunnat
vääntelehtivät usein hyeenamaisesti nauraen, toikkaroivat kuin juopot, nytkähtelivät, haukkuivat,
karjuivat ja kouristelivat eläimellisesti. Meno oli kuin mielisairaalassa – todella oli. Kaikki ”likosivat” eli ”soukkasivat”
tässä uudessa ”voitelussa”. Kaikki ”viettivät lattia-aikaa”. Touhu meni sellaiseksi, ettet enää uskaltanut
antaa kenenkään panna käsiä päällesi ja rukoilla puolestasi. Invaasio oli saatu suoritettua. Se levisi laajalle kuin
kulkutauti. Ja pian oli jäljellä tuskin yhtään johtajaa – edes ”pieniä nimiä” – joka olisi uskaltanut vastustaa sitä.
Tämä päti erityisesti karismaattisiin ja Pentecostal-helluntailaisiin piireihin. Ystävälläni ja minulla oli tapana vitsailla
synkästi, että olimme kuin vanhassa Ruumiinryöstäjät-elokuvassa. Melkein kaikki ystävämme oli jo ryöstetty, ja
nyt jahdattiin meitä.
SUURET JOHTAJAT
Olen vakuuttunut, että yksi olennaisista tekijöistä ”Toronton” leviämisessä ympäri maailman oli ryhmäpaine,
etenkin johtajatasolla. Tärkeimmät karismaattiset johtajat näyttivät kaikki olevan mukana siinä, joten miksi ei
mentäisi mukaan? Ja ketä tahansa, joka uskalsi olla eri mieltä, painostettiin ankarasti.
Maailmassa oli vain varsin vähän karismaattisia johtajia, jotka nousivat vastustamaan sitä – ja useimmat heistä
olivat puolituntemattomia. Art Katz kirjoitti artikkelin, jossa varoitti ”Torontosta” (mutta ei Brownsvillestä), ja
kuulimme, että Derek Princeltä oli nauhalla puhe, jossa hän oli vastustanut ”eläinmanifestaatioita” ym. Toinen
englantilainen johtaja, Clifford Hill, varoitti muutamaan otteeseen ankarasti. Mutta yleisesti ottaen voitto oli
helppo kuin mikä. Kuulimme vasta Derek Princen kuoleman jälkeen, kuinka voimakkaasti hän oli vastustanut
- 8 -
ilmiötä, koska hänen kannanottonsa julkaistiin kirjana nimeltä Protection from Deception (”Suoja eksytystä vastaan”)
vasta hänen kuolemansa jälkeen. Emme kuitenkaan saaneet sitä niinä ratkaisevina vuosina, jolloin sillä olisi
ollut todella merkitystä. Useimmista meistä tuntui sitä, että meidän oli pakko kohdata invaasio käytännöllisesti
katsoen yksin. Minä kuitenkin kyllä julkaisin sitä tietoa, mitä sain käsiini.
Aina oli tietenkin anti-karismaattisia johtajia kuten Hank Hanegraaff ja John MacArthur, joiden saattoi luottaa
vastustavan koko liikettä. Mutta hyvin harvat Hengellä täyttyneiden piiristä kuuntelivat heitä, koska heidän jo
tiedettiin olevan silmittömän anti-karismaattisia ja siksi ”ennakkoluuloisia”.
Ironista, että yksi ensimmäisistä tätä invaasiota vahvasti vastustaneista merkittävistä johtohahmoista oli Benny
Hinn! Word of Faith (Uskon sana) -leiri oli aiemmin hyväksynyt Rodney Howard-Brownen omituisine manifestaatioineen.
(Hänhän oli loppujen lopuksi mahtava menestyssaarnaaja). Eräässä kuuluisassa TV-videossa Kenneth
Copeland toivottaa tervetulleeksi puhumaan Rodneyn, joka nauraa ”juopuneen nauruaan”, ja heillä on siinä on
kaikenlaisia höpsöjä elkeitä keskenään.
Mutta heinäkuussa 1997 Benny Hinn sanoi suorat sanat PTL-televisioshow’ssa. Alla on useita hänen kommenteistaan:

”Osa siitä, mitä nykyään on meneillään, jotkut niistä manifestaatioista, joissa ihmiset haukkuvat, päästävät eläinten ääniä – voin
kertoa teille, että ne eivät ole Pyhästä Hengestä. Se on pelkästään demonista. Pyhä Henki ei hauku. Vain demoni haukkuu. Jos
joku haukkuu minun kokouksessani, karkotan hänestä demonin [...]
Paljon siitä, mitä tapahtuu, on pelkästään tunneperäistä – tarttuvaa naurua. Mitä se saa aikaan muuta, kuin että näytät typerältä?
Minua ei kiinnosta jokin tunnehuippu. Tahdon vain Kaikkivaltiaan Jumalan voimaa, joka muuttaa elämän [...]
En koskaan ole lukenut, että Jeesus olisi haukkunut. Oletko sinä? Voitko kuvitella apostoli Pietarin haukkuvan Apostolien
teoissa? Tiedätkö, miksi jotkut ovat hyväksyneet sellaisen pelleilyn? Koska he eivät ole juurtuneet sanaan. He eivät ole juurtuneet.
Uskallapas vain kokeilla. Jos se ei ole Raamatussa, älä tee sitä! [...]
Kysyin Lester Sumrallilta ennen hänen kuolemaansa: ’Mitä mieltä olette näistä meneillään olevista ilmiöistä, kun ihmiset haukkuvat
ja tekevät muuta sen sellaista?’
’Demoneita, demoneita’, hän vastasi. ’Demoneita.’”
Oliko Benny Hinnin kommenteilla mitään vaikutusta liikkeen leviämiseen? Ei minun tietääkseni. Ja joka tapauksessa
vuoteen 1997 mennessä vahinko oli jo melkein tapahtunut. Liike oli jo levinnyt miltei niin laajalle, kuin se
saattoi levitä.
Vielä yhden, aiemmin tapahtuneen asian olisi pitänyt kilisyttää hälytyskelloja johtajille kautta maailman jopa rajummin.
Toronto Airport Vineyard -seurakunta (”Toronton siunauksen” kotipaikka) oli erotettu kansainvälisestä
Vineyard-liikkeestä joulukuussa 1995. Erottaminen tapahtui sen jälkeen, kun Vineyard-liike ja John Wimber olivat
ilmeisesti vuoden ajan varoittaneet sitä uudestaan ja uudestaan. Mutta vaikuttiko mikään näistä tarpeeksi
pysäyttääkseen invaasion? Ikävä kyllä, ei. Monta sekasorron vuotta oli vielä edessä.
PERINPOHJAISIA MUUTOKSIA
Vuonna 1996 täytin 30 vuotta, ja palvelutyössäni tapahtui käänne, jonka en aavistanut muuttavan tulevaisuuteni
täysin ja lähettävän minut joka puolelle maailmaa. Vuonna 1996 aloitimme nimittäin ensimmäisen Revivalnimisen
sivustomme internetissä, joka oli silloin vasta lapsenkengissään. Ensimmäinen internetsivumme oli väriltään
harmaa (jännittävää!) ja ulkoasultaan varsin vaatimaton. Alusta alkaen ihmisiä kuitenkin veti puoleensa
suorasukainen kutsumme parannuksentekoon ja pyhyyteen, aitoon profeetalliseen julistukseen ja oikeaan herätykseen.
Hyvin pian saimme ihmisiltä yhteydenottoja kaikkialta maailmasta.
Samana vuonna aloitimme myös kansainvälisen sähköpostilistamme, eikä aikaakaan, kun sille oli liittynyt 300
ihmistä. Pian heitä oli 1000. Nykyään lista on nimeltään REVIVAL, ja sillä on yli 17 000 ihmistä kaikkialta maailmasta.

Mies nimeltä Steve Schultz liittyi noina alkuaikoina listallemme, mutta hän ei näyttänyt juuri ymmärtävän kutsuamme
parannuksentekoon tai asennettamme ”Torontoa” kohtaan. Hän päätyi lähtemään listalta aloittaakseen
oman listansa, joka on nykyään nimeltään Elijah List. Sen oli määrä keskittyä julkaisemaan ”suurten nimien”
profetioita ja myymään heidän kirjojaan, CD- ja DVD-levyjään jne. Jonkin aikaa Elijah List kasvoi, ja siitä tuli
paljon mittavampi kuin meidän listamme, mutta viime aikoina sillä on näyttänyt olevan vaikeahkot ajat. Onko
profeettaliikkeessä meneillään jotain, mikä aiheuttaa sitä? Vain aika näyttää.
- 9 -
OJENTAAKO JULKISESTI VAI YKSITYISESTI?
Käsitellessäni näitä asioita vältin vuosikaudet usein niin paljon kuin pystyin sitä, että olisin maininnut nimiä. Tietenkin
jotkut kristityt vaativat, että jos palvelutyöhön liittyvästä asiasta pitää ojentaa tai kysellä, se täytyy aina joka
tapauksessa tehdä YKSITYISESTI ja osoittaa vain asianosaisille johtajille, eikä se saisi koskaan olla julkista. (On
tärkeää todeta, että vuosien varrella johtajia on todella lähestytty tällä tavoin monta kertaa. Näille lähestymisille on
yleisesti ottaen viitattu kintaalla.) Joka tapauksessa en kuitenkaan voi olla yhtä mieltä siitä, että julkista eksytystä
pitäisi vastustaa vain suljettujen ovien takana.
Emme saa unohtaa, että vanhimpia käskettiin Uudessa testamentissa nuhtelemaan ankarasti (Tit. 1:13) ja nuhtelemaan
syntiä tekeviä julkisesti (1 Tim. 5:20), joskin 2 Tim. 2:24-26 heitä neuvottiin ojentamaan lempeästi.
Muista, että 2. Galatalaiskirjeessä apostoli Paavali nuhteli Pietaria julkisesti ulkokultaisuudesta ja että Jeesus nuhteli
Pietari avoimesti Matteuksen evankeliumissa ja jopa ajoi ruoskalla myyjät julkisesti ulos temppelistä
Markuksen evankeliumissa (koska he tekivät Jumalan huoneesta ”ryövärien luolan”). Äärimmäisiä tapauksia käsitellessään
apostoli Paavali itse asiassa kirjoitti kaikille, että hän luovutti ihmisiä Saatanan kuritettaviksi (ks. 1 Kor.
5 ja 1 Tim. 1:20). Raamatussa on hyvin selvästi, että yksi tärkeistä tehtävistämme on paljastaa pimeyden teot /
nuhdella niistä (Ef. 5:11). Paavali kysyy (1 Kor. 4:21) ihmisiltä: ”Tulenko luoksenne piiska kädessä vai rakastavin
ja lempein mielin?” Sama apostoli puhui rohkeasti (2 Kor 10:1) ja sanoi, ettei aio säästää ketään (2 Kor 13:1-2).
Monet kristityt haluavat ehdottomasti, että Matteuksen evankeliumin kohtaa 18:15-17 käytetään joka tilanteessa.
Mutta entä väärät opettajat? Yllä oleva kohta Matteuksen 18. luvussa sanoo, että jos veljeni tekee syntiä minua
vastaan, silloin minun pitäisi mennä sen takia yksityisesti hänen luokseen, sen jälkeen yhden tai kahden todistajan
kanssa, ja sitten, jos hän ei tee parannusta, on ilmoitettava koko seurakunnalle. Tämä on hyvin tärkeä menetelmä
ongelmien ratkaisemiseksi silloin, kun veli on rikkonut minua vastaan henkilökohtaisesti. Mutta entä vakavanlaatuinen
VÄÄRÄ OPPI / OPETUS? Entä jos se leviää tai alkaa saastuttaa kokonaisia Kristuksen ruumiin osia?
Onko se yhä pelkästään yksityinen asia?
Käsitykseni mukaan Uudessa testamentissa emme KOSKAAN näe Jeesuksen tai apostolien suhtautuvan väärään
oppiin / opetukseen Matteuksen 18. luvun tapaan. Näemme heidän nuhtelevan ja oikaisevan julkisesti, yrittävän
pysäyttää ”syövän”, ennen kuin se leviää yhtään pitemmälle. Tämä on RAKKAUDEN teko Kristuksen ruumista
kohtaan. Se yrittää pysäyttää tuhon, ennen kuin liian monet kallisarvoiset lampaat vahingoittuvat. Väärää oppia /
opetusta ja vääriä profeettoja ei koskaan kohdella Uudessa testamentissa miellyttävästi tai herttaisesti! (Sivumennen
sanottuna en nyt puolustele nykyisiä harhaoppien ”metsästäjiä”, joiden uskon lähestyvän asioita usein täysin
väärässä hengessä. Mutta esitän tässä muutamia raamatullisia suuntaviivoja).
Tämä on varmasti tärkeä kysymys lopunaikoina, koska on sanottu, että vääriä profeettoja ja vääriä opettajia tulee
olemaan paljon ja niin suuri eksytys on tulossa, että se johtaa, ”jos mahdollista, valitutkin harhaan”. On elintärke-
ää ymmärtää, mistä on kyse. Vääriä opettajia ja vääriä profeettoja nuhdeltiin Apostolien teoissa hyvin
suorasukaisesti, ja Paavali jopa mainitsi nimiä joissain seurakunnille lähettämissään kirjeissä. Emmehän näin ollen
tietenkään voi enää väittää, että kyseessä on Matteuksen 18. luvun kaltainen tilanne? Eikö asia varmasti olekin
vakavampi kuin se ja vaatii radikaalimman reaktion? Tietenkin on puhuttava totuutta rakkaudessa ja pidettävä
Kristuksen kallisarvoisten lampaiden suojeleminen ensisijaisena. Mutta eikö meidän pidäkin sanoa asiat suoraan ja
jopa mainita nimiä, jos näemme todellisen vaaran Kristuksen ruumiille? Uskon ja rukoilen, että tässä kirjassa
teemme niin oikeassa hengessä.
2. MIKÄ ON KUNDALINI?
Kuten ensimmäisessä luvussa näimme, viime vuosina seurakuntaan on tunkeutunut paljon sellaista, mikä tuntuu
suoranaisesti itämaiselta / uusiaikalaiselta (New Age). Kundalini-termi on peräisin suoraan itämaisesta mystiikasta.
Tätä termiä meidän tosiaan täytyy tutkia.
Kun aloitimme internetsivustomme vuonna 1996, ensimmäisiä sinne panemiamme artikkeleja oli kirjoitukseni,
jonka otsikko oli Toronton-kiista – huolestuttavia uusia tosiseikkoja historiasta (The Toronto Controversy –
Disturbing New Facts from History). Seuraavassa on artikkelini ensimmäinen kappale. Olen varma, että ymmärrät,
miksi se sai niin paljon palautetta!
”Herätyshistorian tutkija, jolla on läheiset yhteydet karismaattiseen ja profeettaliikkeeseen, nostaa tässä kirjoituksessa esiin seuraavat
kysymykset: Miksi Toronton-manifestaatiot näyttävät täysin samanlaisilta kuin monissa väärissä liikkeissä, jotka kautta
seurakunnan historian ovat koituneet aitojen herätysten tuhoksi? Ja miksi ne näyttävät samanlaisilta kuin kiinalaisessa okkulttisessa
qigong-liikkeessä ja Franz Mesmerin okkulttisessa parantamistoiminnassa? Edelleen, miksi ne näyttävät samanlaisilta kuin
manifestaatiot, joita esiintyy kaikkialla Rajneesh-, Ramakrishna- jne. Kundalini-kulteissa? Miksi sellaisia manifestaatioita esiintyy
kaikkialla New Age -liikkeessä ympäri maailman, mutta Raamatussa niitä ei esiinny ei missään? Jos elämme kristikunnassa
- 10 -
väkevän eksytyksen aikoja, joista Raamatussa puhutaan, ehkä meidän pitäisi olla hieman varovaisempia siinä, mitä sallimme tulla
Jumalan seurakuntaan?”
Kuten huomaat, yhteyksiä Toronto/River -liikkeen ja tämän hindulaisen Kundalini -hengen välillä käsiteltiin jo
vuonna 1996. Itse asiassa monet tarkkailijat, jotka olivat perillä näistä hindu/New Age -manifestaatioista, kiinnittivät
ilmiselvään samankaltaisuuteen heti huomiota. Mistä Rodney Howard-Browne oli tarkkaan ottaen saanut
”voitelunsa”? Hän toki vakuutti saaneensa sen Afrikassa ja että se oli Jumalalta. Mutta miksi se sitten oli kuitenkin
niin erilaista kuin Raamatussa ja niin samanlaista kuin New Agessa – ja muistutti henkiä, joiden vaikutuksesta
hindugurut toimivat? Kundalini-yhteys näytti varsin silmiinpistävältä. Kuten samassa artikkelissa kirjoitin:
”Joillain intialaisilla guruilla, kuten Bagwhan Shree Rajneesh ja Ramakrishna, on ollut voima siirtää auvoisa hurmiotila kannattajilleen
pelkästään koskettamalla heitä. Ramakrishnan tapauksessa näihin olotiloihin liittyi usein hillitsemätöntä naurua ja
itkua. Myös Swami Baba Muktanandalla oli tämä voima erään hänen entisen innokkaan kannattajansa mukaan, ja seurauksena
oleviin Kundalini-manifestaatioihin kuului hillitsemätöntä naurua, karjumista, haukuntaa, parkumista, hytkymistä, vapinaa jne.
Jotkut hänen kannattajistaan myös mykistyivät tai menivät tiedottomiksi, kun taas monet kokivat täyttyneensä valtavalla ilolla,
rauhalla ja rakkaudella.
Tällaiset kokemukset ovat perustuneet siihen, että ihmiset ovat antautuneet näiden gurujen kautta toimivalle voimalle. Onko lainkaan
sattuma, että manifestaatiot demonisissa Kundalini-kulteissa ovat miltei identtisiä torontolaisten manifestaatioiden kanssa?”
KUNDALININ HERÄÄMISIÄ
Jos etsit internetistä tietoa sanoilla ’Kundalini’ tai ’shakti’, huomaat, että suuri joukko ihmisiä kokee yhä näitä
voimakkaita manifestaatioita New Agen tai itämaisten uskontojen piirissä. Kuten tiedämme, se tapahtuu usein
jonkin gurun avulla, joka koskettaa heitä otsaan (tästä käytetään termiä ’shaktipat’), niin että he voivat kokea
’Kundalinin heräämisen’.
Kuten tutkija Robert Walker kirjoitti 1995:
”Harvat kristityt tajuavat, että guruilla on tuhansia vuosia toiminut parantamisen, ihmeiden ja tiedon sanojen lahjoja ja että heillä
on voimakkaita näyttöjä hengellisestä tietoisuudesta, kun he tavoittelevat kosmista voimaa ja ottavat yhteyden siihen. Tämä voima,
vaikka onkin alkuperältään demoninen, on varsin todellinen. Hindulaisten guru-mystikkojen pitämistä kokouksista käytetään
nimitystä ’darshan’. Niissä osallistujat menevät eteen saamaan hengellisen kokemuksen gurulta, joka koskettaa heitä avoimella
kämmenellä, usein otsaan. Tämä tunnetaan nimellä ’shakti pat’ eli jumalallinen kosketus. Tuon hengellisen kokemuksen synnyttämistä
sanotaan Kundalinin herättämiseksi [...] Jonkin ajan kuluttua, kun osallistuja on saavuttanut tietyn korkeamman
hengellisen tason, hän alkaa vapista, hytkyä, hyppiä tai kiemurrella hallitsemattomasti, puhkeaa joskus päästämään hallitsemattomasti
eläinten ääniä tai nauramaan saavuttaessaan ekstaattisen huipun. Näistä manifestaatioista käytetään nimitystä ’kriya’.
Tällöin osallistujat joskus karjuvat kuin leijonat ja heillä on kaikenlaisia fyysisiä eleitä. Usein he siirtyvät joihinkin korkeampiin
hengellisen tietoisuuden tiloihin, muuttuvat fyysisesti liikkumattomiksi ja näyttävät vajoavan tiedottomuuteen menettäessään tajun
siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Tästä tilasta käytetään nimitystä ’samadhi’, ja se johtaa syvempään hengelliseen kokemukseen.”
Guru Shri Yogãnandji Mahãrãja kirjoitti:
”Kun ruumiisi alkaa täristä, tukkasi nousee pystyyn, naurat tai alat itkeä tahtomattasi, kielesi alkaa päästää epämuodostuneita
ääniä, täytyt pelolla tai näet kauhistuttavia näkyjä [...] Kundalini shakti on aktivoitunut.”
Kiinassa on suosittu Kundalini-tyyppinen liike nimeltä qigong. Kun kiinalainen hengellinen qigong-mestari Yan
Xin puhui yleisölle San Franciscossa vuonna 1991, San Francisco Chronicle -lehti raportoi monien kuulijoiden
alkaneen kokea jotain, mitä Yan nimitti ’spontaaneiksi liikkeiksi’. Hän sanoi yleisölle: ”Ne, jotka ovat herkkiä,
saattavat alkaa kokea voimakkaita fyysisiä tuntemuksia tai he voivat alkaa nauraa tai itkeä. Älkää huolestuko. Se
on aivan normaalia.”
Eikö iso osa tästä kuulosta hurjan tutulta? Eikö se ole käytännöllisesti katsoen samaa, mitä olemme nähneet seurakunnassa
viimeisten noin 16 vuoden aikana? ”Voiman” saanut johtaja koskettaa ihmisiä päähän, ja kaikkia näitä
outoja manifestaatioita tapahtuu?
Tosiasia on, että kaikki tämä on nykyajan karismaattisessa liikkeessä suhteellisen uutta. Se tunkeutui siihen laajamittaisesti
vasta 16 vuotta sitten. Karismaattisten piirien laitamilla oli aina ollut tietty määrä outoa menoa, mutta
ennen kaikkea tätä se oli vuosikausia pohjimmiltaan aika tervehenkinen Raamattuun pohjautuva liike. Tunkeutuminen
karismaattisuuteen alkoi vasta noin vuonna 1994. Mistä se siis tuli? Ja mistä hengestä se oli?
Vertaa yllä oleviin Kundalini-manifestaatioihin alla olevaa kuvausta herätyksestä nykyaikana. Eräs lukijoistani
lähetti tämän minulle joitain vuosia sitten, mutta se on hyvin tyypillinen kuvaus siitä, mitä monet ovat kokeneet:
”Annoin vahingossa eräiden ihmisten, jotka olivat saaneet ’Toronton siunauksen’, rukoilla puolestani siten, että he panivat kädet
päälleni. Sinä iltana raajani nytkyivät ja tärisivät holtittomasti, olin hengessä juovuksissa ja nauroin hillittömästi. Silloin se tuntui
- 11 -
oikealta. Mutta myöhemmin, ajan kuluessa, näitä tuli sopimattomina hetkinä ja hallitsemattomasti. Käteni ja jalkani nytkähtelivät
usein, kun yritin rukoilla ihmisten puolesta tai kun vain istuin kirkossa. Jalkani pettivät usein altani, ja ylistäessäni minun
täytyi yrittää pysyä tasapainossa vain voidakseni seistä suorassa. Pian minulle tuli selväksi, ettei tämä ollut Pyhästä Hengestä, joten
tein parannusta, että olin antautunut ottamaan vastaan tämän hengen, ja pyysin Jumalaa ottamaan sen pois minulta. Ylistys Herralle,
hän otti!”
Epäilemättä hindulainen guru kuvailisi yllä olevaa Kundalinin heräämiseksi. Se on itse asiassa täysin samanlaista.
Silti seurakunnassa sitä nimitettiin Jumalalta tulleeksi siunaukseksi! Sama voitelu ilmeisesti jatkaa nykyään leviämistään
ympäri maailman kokouksissa, joissa sitä ”välitetään” eteenpäin (impartation). Eikö näin yleisesti
ottaen ole tapahtumassa? Eivätkö yhtäläisyydet olekin liian ilmiselviä, että ne voitaisiin kieltää?
YHTEYS FRANZ MESMERIIN
1700-luvulla vaikutti kuuluisa okkulttinen parantaja nimeltä Franz Mesmer, Saksassa syntynyt lääkäri ja astrologi.
Mesmer keksi animaalisen magnetismin, kuten hän sitä nimitti (se tunnetaan myös nimellä mesmerismi). Se oli
nykyajan hypnotismin edelläkävijä. Mesmerillä oli itse asiassa eräänlainen okkulttinen ”palvelutyö” eli parantamistyö,
joka houkutti monia Euroopan seurapiirien huomattavimpia hahmoja. Ja mitä manifestaatioita ilmeni usein?
Niitä kuvaillaan näin: ”kaatumiset, hytkyminen, kouristelu, oudot murahtelut ja parkuminen, hysteerinen nauru
jne.” Hmm. Miksi törmäämme jatkuvasti näihin samoihin manifestaatioihin – kautta okkulttisen maailman? Eikö
näytä todennäköiseltä, että vaikuttamassa ovat samat henget?
Kuten kirjoitin ensimmäisessä Toronto-artikkelissani:
”Minusta näyttää olevan kiistatonta, että voimakkaan vieraan hengen on jo melko pitkän aikaa annettu jyllätä monissa seurakunnissa.
Se, että Toronton manifestaatiot on verhottu kristilliseen terminologiaan, ei merkitse sitä, että ne ovat Jumalasta. Tosiasia
on, ettei sellaisia manifestaatioita löydy Raamatusta mistään päin vaan pikemminkin niitä löytyy kaikkialta New Age -liikkeestä.
Varmasti yksin tämän olisi pitänyt saada hälytyskellot pärisemään?”
LISÄÄ KUNDALINI-TODISTUKSIA
Hindulaisuudessa Kundalinin sanotaan tavallisesti olevan käärmevoima, joka on asettautunut selkärankaan. Kundalinin
heräämiseen liittyy myös chakrojen avautuminen ja kolmannen silmän avautuminen otsassa ym. Kuten
Peter Bell, entinen New Agen harjoittaja, kirjoitti minulle:
”Ennen kuin suurenmoisesti pelastuin ja täytyin Pyhällä Hengellä (noin 20-vuotiaana), kokeilin monenmoista, kuten New Age -
hengellisyyden useita muotoja. Niistä yksi, joka nousi voimakkaimmin etualalle, oli oppirakennelma, jossa mainostettiin tätä Kundalini-henkeä.
Sen vakuutettiin olevan oikeasti vain ihmistä itseä, ihmisen sielun tai psyyken energiaa, mutta siihen sanottiin
kuuluvan kaikki ruumiin hermot selkärangan juuresta ylös päähän asti. Selkärangan eri energiakeskuksia (hermokeskuksia)
nimitettiin hengellisyyden keskuksiksi, kuten itämaisissa opeissa laajalti.
Itse Kundalini esitettiin selkärangan kokoisena ja muotoisena käärmeenä, joka oli elävä ja tuli sisään eli otti fyysisen ruumiin
haltuunsa hermojärjestelmän avulla. Sen perusteella kuinka syvällisesti ihminen on ottanut vastaan tämän opetuksen, Kundalinihenki
voi päästä sisään tai vainota tai jopa riivata ihmisen ja valehdella, että oikeasti on ihminen itse, ja jättää ihmisen hallintaansa
ja kykenemättömäksi erottamaan, mikä todellisuudessa on ihminen itse ja mikä on vieras henki – joka on kaikkea muuta kuin
ihminen itse tai hänen sielunsa.”
Kun palvelutyömme kansainvälistyi internetissä, monet ihmiset kaikkialta maailmasta alkoivat ottaa meihin yhteyttä
Toronto/River-herätyksen vuoksi ja niiden manifestaatioiden takia, joita he näkivät tai kokivat. Alla on useita
näistä todistuksista, joita olemme saaneet vuosien varrella:
SHERIE kirjoitti:
”Voin todistaa, että olin tämän saastaisen itämaisen hengen, Kundalinin, piinaama. Olin 1992-2000 mukana eräässä liikkeessä,
jolla oli läheinen yhteys Toronto-liikkeeseen. Vuosina 2000-2006 kuuluin seurakuntaan, jolla oli läheiset yhteydet Bill Johnsoniin.
Kaipasin epätoivoisesti Jumalan vaikutusta elämääni ja että hän muuttaisi tilanteita ja parantaisi haavoja, ja olin erittäin avoin
vastaanottamaan apua. Moni mainitsemassani liikkeessä koski otsaani, ja koin kuvailemiasi manifestaatioita – juopumista, nauramista,
itkemistä ja tärinää. Sain unia ja näkyjä, ja juuri ennen kuin lähdin liikkeestä (seurakunnasta), näin selkeän unen
valtavasta pytonkäärmeestä, joka tuli takaovesta, takertui autooni ja myös kotini huoneisiin. Olin erittäin järkyttynyt, ja etsin
Herraa saadakseni selityksen.
Kesti noin 6 kuukautta, ennen kuin vapauduin, mutta Jumala johdatti tielleni pariskunnan. Jumalan oli kouluttanut heidät, ja
heillä oli voitto hengellisistä ’olioista’. Joka kerta kun olin heidän seurassaan, tulin aina erittäin levottomaksi ja he rukoilivat rauhallisesti
puolestani. Silloin tunsin aina pimeyden lähtevän ja tervejärkisyyteni palaavan. Vasta sen jälkeen kun tätä oli jatkunut 6
kuukautta ja kun olin taas heidän seurassaan, tunsin kuinka nyt seuraisi taistelu hengessä. Olin erittäin levoton ja hädissäni, ja
- 12 -
saatoin tuntea valtavan käärmeen selkärangassani – jäykistyin ja oloni oli todella tukala. Tuntui kuin olio olisi halunnut tukahduttaa
minut ja ryöstää minulta elämän. Huusin Jumalaa apuun, ja pariskunta rukoili hiljaa. Sitten pyysin rouvaa vetämään
käärmeen päästäni. Tuntui, että se lähtisi läheltä päälakeani. Hän jatkoi rukoilemista, ja minä sain henkeeni sanan ’Kundalini’.
Käskin sillä nimellä oliota lähtemään Jeesuksen Kristuksen voimallisessa nimessä. Julistin Jeesuksen veren suojaa, koska se oli
erittäin pelottavaa, ja se lähti. Tuntui kuin olisin ollut pesty rätti, mutta olin vapaa!
Se oli viimeinen kerta, jolloin minulle rukoiltiin vapautusta. Sen jälkeen hengelliset silmäni ovat avautuneet, ja Jumala on tehnyt
valtavan työn minussa, oltuani nyt muualla kuin siinä seurakunnassa [...] Minua auttanut pariskunta oli myöhemmin hämmästyksissään,
ja he kysyivät, mitä outoa sanaa olin käyttänyt ja mistä sain sen. Minulla ei ollut aavistustakaan, paitsi että Jumala oli
antanut minulle sen tiedon siinä tilanteessa. Kiitos tiedoista, olen saanut niistä selvyyden kaikkeen! Olen nyt saanut vahvistuksen
siihen, mikä minua piinasi! Ottakoot monet lukijoistasi vaarin Jumalan kutsusta ’lähteä pois ja pelastautua Baabelista ja sen
valheista ja petoksesta ja saastaisista hengistä, kun vielä on aika [...]’”
GERI MCGHEE (vapauttamistyötä tekevä pastori) kirjoitti:
”Sain seuraavan sähköpostin eräältä Jumalan lapselta, joka on joutunut sorretuksi ’soukattuaan’ (’liottuaan’) jossain, mistä hänelle
sanottiin, että se on Pyhä Henki. Ehkä teitä on muitakin, joita piinataan sellaisen kokemuksen jälkeen, minkä luulit olevan
Pyhästä Hengestä, kun todellisuudessa jouduitkin demonihengen tai -henkien kahlitsemaksi [...]
’Hei, Geri! Muistan käyneeni joissain kokouksissa, joissa uskottiin kaikkeen siihen, mitä mainitsit ’likoamista’ käsittelevässä
viestissäsi Olen kokenut tärinän, pistelyn, ruumiini läpi kulkevat sähkövirrat ja monia muita ilmiöitä, joiden sanottiin olevan
Pyhästä Hengestä, mutta en tajunnut, että sen aiheuttikin Kundalini-henki [...] Oletko koskaan vapauttanut ketään siitä kamalasta
hengestä, ja onko se vaikeaa?
Koen kylmiä tuntemuksia pääni päällä, kihelmöintiä ja läpi ruumiini meneviä sähköisiä tuntemuksia. Tunnen käärmemäistä
liikettä kaikkialla selässäni, vapisen rukoillessani, tunnen liikettä pääni päällä, sukuelimissäni, jaloissani jne., ja listaa voisi
jatkaa aina vain.
Saat jakaa todistustani, koska olen kamppaillut tämän kanssa monta vuotta eikä kukaan ole kyennyt auttamaan minua. Olen
vähän tutkinut tätä henkivaltaa, ja se, mitä olen havainnut, on varsin samaa, kuin mitä sinä olet kertonut minulle. Kävin äskettäin
seurakunnassa, johon oltiin tuotu sitä, mitä TODD BENTLEY oli jakanut, ja sitä välitettiin eteenpäin joillekin ihmisille,
mukaan lukien minä, joka en tajunnut mihin jouduinkaan mukaan. Kaikkia näitä manifestaatioitahan esiintyy myös hänen
kokouksissaan. Voin tuntea sitä rinnassani ja selässäni – se tuntuu kauhealta luikertelevalta käärmeeltä [...]’”
’REVIVAL FIRE’ kirjoitti:
”Voin todistaa tuoreeltaan äskettäisestä vapautumisestani. Tästä saattaa olla apua joillekin ihmisille. Vuonna 2003 päädyin
Toronton siunaus -tyyppiseen kokoukseen. Olin tuolloin nuorisotyöntekijänä kristillisessä järjestössä. Tuona aikana siinä Torontotyyppisessä
seurakunnassa minulla oli joitain hengellisiä kokemuksia. Minuun siirtyi jotain silloin. Mistäkö tiedän sen?
Tuona aikana Jumala oli alkanut toimia niiden nuorten elämässä, joita olin palvellut [...] Kun Toronto-kokouksissa käyntieni
jälkeen palvelin nuorten ryhmiä, alkoi esiintyä hengellisiä ilmiöitä. Oli naurua, jotkut tunsivat olevansa juovuksissa, toisten teki
mieli lysähtää lattialle, kun rukoilin. Tuolloin en ymmärtänyt sitä ja osa siitä huolestutti minua, mutta en tahtonut tukahduttaa
sitä siltä varalta, että se oli Jumalasta. Yksi minua huolestuttanut asia oli, että yksi nuorista, joka tuli hengellisesti ”juovuksiin”
pariksi päiväksi, ei ollut edes pelastunut.
Joka tapauksessa olen aina rakastanut Jumalan sanaa, hyvää oppia ja totuutta. Jotkin Torontoon liittyvät piirteet eivät koskaan
vakuuttaneet minua. Minusta siinä oli vaikutteita New Agesta. Minulla oli kuitenkin lepo manifestaatioiden suhteen, ja olen
nauranut, tärissyt, nytkähdellyt ja huudellut: ’Ouu, ouu’ siinä missä muutkin. Silloinhan puolustin Torontoa [...]
Kun monet ’torontolaiset’ olivat panneet kätensä päälleni, aloin pohtia eteenpäin välittämistä ja sitä, mitä olin vastaanottanut.
Ollessani eräänä päivänä kaupungilla ryhmä Amerikan intiaaneja esitti kadulla perinteistä musiikkiaan. Pysähdyin kuuntelemaan,
ja kuunnellessani aloin tuntea sisälläni liikettä. Se oli hyvin samanlaista, kuin mitä usein tunsin ylistyksen ja palvonnan
hetkinä. Mietin miksi tämä pakanallinen musiikki koskettaa henkeäni (miellyttävällä tavalla)? Tällöin aloin pohtia, mille hengille
olin avannut itseni.
Joka tapauksessa se ’Uusien mystikkojen’ kokous, jossa kävin viime viikolla (en tiennyt heidän olevan niitä), sai minut edelleen
tuntemaan, että jokin ei ollut kohdallaan. Vaikka silmäni olivat auenneet näkemään petoksen, koin yhä, että jokin hengellinen
side oli vielä vaikuttamassa . Sanon tämän, koska ’henkeni’ reagoi välillä kokouksen tapahtumiin, vaikka siellä oli selvästi kaoottista.
Ylistyksen aikana jotkut ihmiset myös tulivat ylistäessäni rukoilemaan puolestani. Jälleen tunsin, ettei se ollut hyvä.
Muutamat tämän kokouksen jälkeiset päivät olivat melkoisen kamalia tunne-elämässäni. Koin olevani nääntynyt, alakuloinen ja
masentunut. Sitten muistin, että tällainen olo minulla usein oli, kun tulin Toronto-kokouksista. Tuolloin tulkitsin sen niin, että
Jumala toi pintaan negatiivisia asioita käsittelyä varten. Kun tätä alkoi tapahtua jälleen, aloin kuitenkin epäillä tätä selitystä.
Koin myös rukoilemisen ja sanan lukemisen vaikeaksi.
- 13 -
Joka tapauksessa ollessani sängyssä muutama yö tämän jälkeen vaimoni sai johdatuksen rukoilla puolestani. Kun hän rukoili
pitäen käsiään vatsani päällä, hän näki ’pienen mustan olion’. Hän huomasi kuitenkin, että se oli tiukasti nyrkin pitelemässä
otteessa. Kun hän rukoili, se poistui. Hän ei kertonut tästä minulle ennen kuin aamulla.
Sen jälke