kotisivujen teko-ohjelma
Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Anointing – or Apostasy? The Latter Rain Legacy Charles S. Graves Omistettu Larry Thomasille – todelliselle “Vartiomiehelle” Suomentanut Samuel Korhonen Sisällys JOHDANTO ........................................................................................................................................... 1 LUKU 1 .................................................................................................................................................. 2 Vedettömiä pilviä ............................................................................................................................. 2 LUKU 2 ................................................................................................................................................ 13 Uusi asia ......................................................................................................................................... 13 LUKU 3 ................................................................................................................................................ 22 Lapseus (sonship) ja kapina ........................................................................................................... 22 LUKU 4 ................................................................................................................................................ 31 Asia joka ei kuolisi .......................................................................................................................... 31 LUKU 5 ................................................................................................................................................ 44 Autuaan toivon hävitys .................................................................................................................. 44 LUKU 6 ................................................................................................................................................ 59 Suuruuden hulluutta ...................................................................................................................... 59 LUKU 7 ................................................................................................................................................ 74 Uusi rotu ......................................................................................................................................... 74 LUKU 8 ................................................................................................................................................ 91 Ihmeitä, merkkejä ja tyhmyyksiä ................................................................................................... 91 LUKU 9 .............................................................................................................................................. 111 Kainin tie ...................................................................................................................................... 111 LUKU 10 ............................................................................................................................................ 127 Uusi paradigma ............................................................................................................................ 127 LUKU 11 ............................................................................................................................................ 144 Tulkaa ulos minun kansani ........................................................................................................... 144 VIITTEET ............................................................................................................................................ 147 1(157) JOHDANTO Ja te, Siionin lapset, iloitkaa ja riemuitkaa Herrassa, teidän Jumalassanne, sillä hän antaa teille syyssateen, vanhurskauden mukaan, vuodattaa teille sateen, syyssateen ja kevätsateen, niinkuin entisaikaan. (Joel 2:23) Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi… (2.Tess. 2:3) Vuonna 1948 syntyi liike, josta on tullut sen suuren harhaopin perustus, josta apostoli Paavali varoitti meitä, että se tulisi ennen Herramme paluuta. Se tunnetaan nimellä New Order of the Latter Rain (Myöhäissateen Uusi Järjestys) tai vain Latter Rain Movement ja sen vaikutus on vakaasti kasvanut helluntailaisissa ja karismaattisissa seurakunnissa vuodesta 1948 lähtien. Tänä päivänä eri ”herätysten” vaikutuksen kautta sen hapatus leviää vielä laajemmalle evankeliseen maailmaan. Harhaoppi (apostasy) tai ”luopumus” (falling away) on pohjimmiltaan Jumalan kansan kapinaa Hänen sanaansa vastaan. Kun Myöhäissateen ”herätys” puhkesi North Battlefordissa Saskatchewanissa vuonna 1948, niin todennäköisesti viimeinen suuri kapina Jumalan sanaa vastaan oli syntynyt. Minun käsitykseni on, että tämä liike on tuonut juuri sen eksytyksen, jonka apostoli Paavali varoitti tulevan. Kapinoiden sitä Uuden Testamentin ilmoitusta vastaan, että viimeisten päivien seurakunta olisi niiden uskollisten halveksittu jäännös, jotka kilvoittelevat aina ylösottoon saakka, he alkoivat kehitellä harhaoppia voittoisasta seurakunnasta, joka valloittaisi maailman ja toisi Kristuksen valtakunnan. Kun seurakunta ensi kerran omaksui sellaisen teologian, tuloksena oli roomalaiskatolisuuden kehittyminen ja pimeä keskiaika. Tällä kertaa tulos on oleva paljolti samankaltainen, mutta kestoltaan paljon lyhyempi. Se tulee tuottamaan ekumeenisen maailmankirkon, ”Suuren Porton”, joka on oleva voittoisa lyhyen ajan Antikristuksen alaisuudessa – ”juovuksissa Jeesuksen pyhien ja marttyyrien verestä”. Alettiin opettaa, että vuoden 1948 “Myöhäissateen” herätys olisi ensimmäinen ”Jumalan ennallistavien tekojen” sarjassa, jotka palauttaisivat seurakuntaan kaikki ne totuudet, jotka Saatana oli siltä ”ryöstänyt”. Myös apostolien ja profeettojen viisinkertaiset palvelutehtävät tultaisiin palauttamaan seurakuntaan. Nämä ennallistetut ”apostolit ja profeetat” johtaisivat seurakunnan ”nykyiseen totuuteen” ja ”Jumalan viimeisiin suuriin tekoihin”. Lopulta, kun seurakunta olisi kyllin kypsä, ”tempaus” tapahtuisi, mutta Myöhäissateen tempaus olisi aivan erilainen tempaus, kuin mitä seurakunta on koskaan aikaisemmin opettanut. Se olisi Kristuksen ”hengellinen” tulemus Hänen seurakuntaansa, Hänen ”yhteiseen ruumiiseensa” (corporate body). Se olisi ”yhteinen voitelu”. Pyhät ”kirkastettaisiin” (gloryfied), jopa ”jumalallistettaisiin” (deified) – jo nyt täällä maan päällä. Tämä pyhien voittava armeija uskoo, että se menee eteenpäin valloittaen ja voittaen kaikki vihollisensa Suuressa Ahdistuksessa. Kun heidät on voitettu, Kristus ”vapautetaan taivaista” tulemaan ja ottamaan haltuunsa heidän perustamansa valtakunnan. 2(157) Tämä oppi tunnetaan MSOG-oppina sanoista “Manifest Sons of God” tai myös nimellä ”Sonship” ja se on levinnyt kaikkialle evankeliseen seurakuntaan karismaattisen ja Kingdom/Dominionliikkeiden välityksellä. Myöhäissateen (Latter Rain) ”herätykset”, jotka ovat käynnissä Torontossa ja Pensacolassa ym. paikoissa popularisoivat ja levittävät tätä harhaoppia hälyttävällä vauhdilla. Se tunnetaan yleisesti tänä päivänä ”Joelin Armeijana”. Tuhannet kristityt ovat tulossa väkevään eksytykseen, koska eivät ole vastaanottaneet rakkautta totuuteen. Samalla, kun he olisivat voineet vastaanottaa totuuden, heillä ei ole ollut rakkautta siihen ja ovat siksi luopuneet siitä. He ovat myymässä autuasta toivoaan maallisesta harhanäystä. Seuraavassa esitetään Myöhäissadeliikkeen (Latter Rain Movement) lyhyt historia ja sen juuret. Yritän kertoa, kuinka tämä liike alkoi, kuinka se taisteli sen jälkeen, kun AOG (Amerikan helluntailiike) oli tuominnut sen harhaopit ja kuinka se tänä päivänä on voittoisa tultuaan uudelleen julkisuuteen 1980-luvun puolivälissä. Myöhäissadeliike sai nimensä, koska uskottiin, että Jumala oli vuodattanut Pyhän Hengen “varhaisen sateen” seurakuntansa päälle saadakseen sen käyntiin Helluntain päivänä. Uskottiin, että ”myöhäissade” vuodatettiin seurakunnan päälle vuoden 1948 ”herätyksessä” valmistamaan sitä viimeiseen ”suureen elonkorjuuseen” aikakauden lopussa. Tänä päivänä Myöhäissateen ”apostolit ja profeetat” julistavat, että me tulemme pian tähän suureen elonkorjuuseen. He väittävät, että maailmanlaajuinen herätys on pian tuleva ja pyyhkäisevä miljoonat, jopa miljardit ihmiset seurakuntaan. Valitettavasti vain ei Uusi eikä Vanha Testamentti opeta mitään sellaista. Pyrin esittämään Myöhäissateen kannattajien opit ja päämäärät niin paljon kuin mahdollista heidän omilla sanoillaan. Mielestäni paras tapa esittää tämä materiaali on antaa heidän puhua itse. Silti tiedän, että monet voivat syyttää minua epäreiluudesta ja ”lainaamisesta kontekstin ulkopuolelta”. Tiedän myös, että monet syyttävät minua ”rakkauden puutteesta” ja ”uskonnollisesta hengestä”. Alun perin minulla ei koskaan ollut mitään tarkoitusta kirjoittaa tällaista kirjaa, mutta olen tutkinut tätä liikettä monta vuotta ja viime aikoina tuntenut Herran pakottavan minua tekemään niin. Toivoni on, että voisin saavuttaa joitakin ja tuoda heidät takaisin raamatulliseen toivoon – ylöstempauksen “autuaalliseen toivoon” – saada “kohdata Herra yläilmoissa”. “Sillä kuka on meidän toivomme tai ilomme tai meidän kerskauksemme kruunu? Ettekö myös te, meidän Herramme Jeesuksen edessä hänen tulemuksessaan?” (1. Tess. 2:19) LUKU 1 Vedettömiä pilviä “He likapilkkuina teidän rakkausaterioillanne julkeasti kemuilevat ja itseään kestitsevät. He ovat vedettömiä, tuulten ajeltavia pilviä, paljaita, syksyisiä puita, hedelmättömiä, kahdesti kuolleita, juurineen maasta reväistyjä.” (Juuda 1:12) Oli useita tärkeitä tekijöitä, jotka vaikuttivat Myöhäissadeliikkeen syntyyn 1940-luvun lopulla. Ensimmäinen oli yleinen tyytymättömyyden tila hengellisyyden tasoon helluntaisuunnissa. Monet 3(157) rivijäsenet ja muutamat johdossa tunsivat, että helluntaiseurakunnat olivat kulkemassa samaa tietä kuin aikaisemmat suunnat. Hallinto ja byrokratia olivat tulleet alkuperäisen voimallisen Pyhän Hengen läsnäolon kokemisen tilalle heidän keskellään. Pyhä Henki oli poistumassa! Bill Hamonin mukaan: 1930-luvun lopulla ja 1940-luvun alussa monet helluntailaiset järjestöt pitivät konferensseja, joissa keskusteltiin loputtomasti kiistakysymyksistä. Nousi toinen ja kolmas helluntailaisten sukupolvi, jotka eivät tunteneet alkuaikojen kirkkautta. Paljon alkuperäisistä yliluonnollisesta ilmiöistä oli kadonnut keskiverto seurakunnasta. Seurakunta, jossa yliluonnollisia lahjoja ja yliluonnollista palvontaa esiintyi, oli enemmän poikkeus kuin sääntö. Monet vanhat seurakunnassa todistivat vanhoista hyvistä ajoista. Uudemmat saarnamiehet ja nuoremman sukupolven uskovat alkoivat kaivata uutta Jumalan kosketusta. Sellaiset sananpaikat kuin Joel 2:15- 17, Hoosea 6:3 ja Hoosea 10:1 tulivat saarnan aiheiksi monille helluntailaisille: ”Kuuluttakaa paasto, eteisen ja alttarin välillä itkekööt papit, jotka toimittavat Herran palvelusta ja sanokoot: ”Säästä, Herra, kansaasi … Raivatkaa itsellenne uudispelto … Rukoilkaa Herralta sadetta kevätsateen aikana … hän tulee meille kuin sade, kuin kevätsade, joka kostuttaa maan.” [1] Ja Richard Riss kirjoittaa: 1930-luvun puolivälin jälkeen helluntailaisten keskuudessa oli ollut syvä hengellinen kaipaus. Carl Brumbackin mukaan: ”Palvonnan syvyys ja Hengen lahjojen toiminta, jotka olivat niin ilmeisiä aiemmilla vuosikymmenillä, eivät olleet enää niin tärkeitä 30- ja 40-luvuilla.” [2] Tästä hengellisestä Jumalan uuden kosketuksen kaipauksesta ja erityisesti kahden miehen, Franklin Hallin ja William Branhamin vaikutuksesta, syntyi Myöhäissadeliike. Ensimmäinen mies, joka voimakkaasti vaikutti Myöhäissadeliikkeeseen ja erikoisiin oppeihin, joita siinä kehittyi, oli Franklin Hall ja hänen kirjansa Atomic Power With God Through Fasting And Prayer (Jumalan atomivoima paaston ja rukouksen kautta). FRANKLIN HALL Vuonna 1946 mies nimeltä Franklin Hall perusti San Diegoon Kaliforniaan suuren paasto- ja rukousherätyskeskuksen nimeltä Fasting And Prayer Daily Revival Center [3]. Tämän ”herätyskeskuksen” päätarkoitus oli paastoamisen opettaminen keinona saada aikaan herätys ja ”ennallistaminen”, jota seurakunta niin epätoivoisesti tarvitsi [4]. Hall näyttää olleen prototyyppikarismaatikko, koskapa hurjia väitteitä ja liioitteluja alkoi pian virrata keskuksesta. Hallin uutiskirjeessä väitetään esimerkiksi: Kerran tai kahdesti väki hälytti palokunnan nähdessään pyhää savua ja tulta yläkerran ikkunoista. He tulivat juosten ylös portaita letkuineen sammuttaakseen tulen. Kun jotkut palomiehet näkivät, ettei se ollutkaan tavallista tulta, niin he istuivat alas suureen herätyskeskuksen saliin ylistämään Herraa ja pelastuivat [5]. Hall väitti, että eräs nainen, sisar Sommerville, paastosi 83 päivää! Sanottiin, että hän oli ”niin vahva Herrassa tässä merkittävässä paastossa”, että hän tanssi joka puolella, ollen juovuksissa sekä ulkoisesta että sisäisestä kalliin Pyhän Hengen täyteydestä.” [6] 4(157) Se on enemmän kuin kaksi kertaa niin kauan kuin Herra paastosi, kun Pyhä Henki johti Hänet erä- maahan saatanan kiusattavaksi. Tällaisiin väitteisiin liittyi väitteitä sadoista pelastuneista ja monista parantumisista eri taudeista. Näihin aikoihin Hall kirjoitti kirjan, joka teki hänet kuuluisaksi – Atomic Power With God Through Fasting And Prayer. Tällä kirjalla oli suuri vaikutus helluntailaisiin, jotka etsivät uutta Jumalan kohtaamista. Kuten nimi sanoo, kirja lupasi räjähtävää hengellistä voimaa niille, jotka kestävinä etsisivät Jumalaa paastossa ja rukouksessa. Hallin uutiskirjeen mukaan: Pastori Walter Frederick, entinen Kanadan helluntailiikkeen superintendentti, lähetti Hallin kirjoja Kanadan kaikille helluntaisaarnaajille. Muutamat muut saarnamiehet (eivät silloin kovin tunnettuja), joilla oli suuria paastokokemuksia meidän kirjojemme kautta vuosina 1946, 1947 ja vuoden 1950 paastokaudella ja joista myös tuli kuuluisia, olivat William Freeman, Gordon Lindsay, A. A. Allen, O. L. Jaggers, Gayle Jackson, Oral Roberts, David Nunn, William Branham, W. V. Grant, William Hagen, Dale Henson, Tommy Hicks.” [7] Hall väittää kirjassaan, että ”ilman paastoa rukous jää tehottomaksi.” [8] Hall väitti, että Jumala vastaa jopa pakanoiden rukouksiin, kun niitä säestetään paastolla. Kun heillä oli nälänhätää, ruuan puutetta, kuivuutta jne., niin Suurta Henkeä etsittiin rukouksen ja paaston kautta ja heidän rukouksiinsa vastattiin [9]. Tricia Tillin, Banner Ministriesistä, kirjoittaa Hallin kirjasta Atomic Power With God Through Fasting And Prayer: Minulla on tuo kirja ja sitä lukiessa täytyy ihmetellä tuon ajan kristittyjen raamatun tuntemusta. Se on täynnä mitä oudoimpia ja harhaoppisimpia väitteitä ja muistuttaa enemmän okkulttista traktaattia kuin kristillistä kirjaa. Hall uskoi, että paastoamalla pitkiä aikoja kristityt saivat vahvan voitelun, joka johti heidät synnittömään täydellisyyteen ja kuolemattomuuteen vaiheittaisen hengellisen muutoksen kautta. Seuraavassa muutamia lisäopetuksia: • Että täydelliseksi tehdyt uskovat voisivat voittaa painovoiman. • Että he voisivat siirtyä (teleport) mihin ikinä haluavat. • Että heidän vaatteensa eivät kuluisi, heidän ruumiissaan ei olisi hajua eikä tarvetta koskaan peseytyä. • He eivät koskaan sairastaisi. • Että kuolematon aine Kristukselta tulisi heidän ruumiidensa ylle, kaikille näkyvä kultainen aine, joka kirkastaisi heidät ja ihmiset näkisivät ja tuntisivat Pyhän Hengen tulen. • Että kaikkien on rukoiltava silmät auki. • Että RUUMIISSA TUNNETTAVAN pelastuksen – Jumalan tulen, kirkkauden, oli saatava vaikuttaa ruumiiseen 30 päivää ja se puhdistaisi pois kaiken lihan sairauden, väsymyksen ja heikkouden. Hallin opetukset todistavat voimakkaasti jonkinlaisesta okkulttisesta vaikutuksesta. Jewel van der Merwe kirjoittaa: Myöhempi kirja, The Return To Immortality (Paluu kuolemattomuuteen) väittää, että kristityt voivat tulla kuolemattomiksi UFO-kokemusten kautta, sellaisten kokemusten kautta, joita hän nimittää UHOiksi (Unusual Heavenly Objects) sekä IHO-kokemusten (Immortal Heavenly Objects) kautta, painovoiman hallinta ja levitaatio on mahdollista siten johtaen kuolemattomuuteen. Hall vahvisti myös ”silmät auki” rukoilemisen. Hän sanoi, että ”kuolemattomuuden siunaukset” tulevat paremmin, koska suljetut silmät tuhoavat uskon [11]. 5(157) 6(157) Roger Oakland kirjoittaa: Opetuksissaan Hall esitti joukon ajatuksia, jotka todistavat hänen käsityksensä, että astrologiaan perustuva eläinradan tutkimus (Zodiac) oli oikea tapa tulkita Jumalan ilmoitusta ihmiselle. Kirjassaan hän väitti: ”Eläinradan skorpionin merkissä, joka on kahdeksas eläinradan merkeistä, meillä on kuva skorpionista pistin valmiina pistämään. Tämä on kuoleman merkki ja sen oletetaan hallitsevan seksin aluetta. Juuri ennen taivaitten merkkiä siellä on tuomarin merkki. Jeesus, joka on elämän antaja, etenee kohti kuolemaa ja vetää PIIKIN ULOS KUOLEMASTA. Oi kuolema, missä on sinun otasi? Oi hauta, missä on sinun voittosi? Toinen Hallin opetuksen pääkohta oli hänen kuolemattomuuden teoriassaan, joka julisti: ”Nukkuva, perustuksettomasti (unfoundationally) rakennettu seurakunta” täytyy herättää ”oikeaan asiaan ja kutsumukseen, joka, kun Jumalan sana on täydellisesti sovellettu ja noudatettu, on tuova tuloksenaan kauan viipyneen vanhurskauden sateen lähteet ja virrat, kuolemattomuuden sateen maan päälle, josta niin monet profeetat ovat kirjoittaneet ja kuvailleet sitä profetioissaan.” [12] Hallin opetus, että kristityt voivat saada kuolemattomuuden tässä elämässä on voimakkaasti vaikuttanut Myöhäissadeliikkeseen saaden aikaan harhaopin, joka tunnetaan ns. MSOG-oppina ”Manifest Sons of God (Jumalan ilmestyslapset)”. On yhdyttävä Tricia Tilliniin siinä, että se on hyvin ahdistavaa, kun Hallin ajan ”uudesti syntyneet ja Hengellä kastetut” helluntaiuskovat eivät osanneet erottaa Franklin Hallin opetuksen okkulttista epäraamatullista luonnetta. Joka tapauksessa Hallin ja hänen oppiensa vaikutus Myöhäissateen ”herätykseen”, joka puhkesi Saskatchewanin North Battlefordissa, on kiistämätön. Ern Hawtin, yksi ”herätyksen” tärkeimmistä johtajista, kirjoitti: Totuus paastoamisesta oli herätyksen yksi suuri vaikuttava tekijä. Vuotta aikaisemmin me olimme lukeneet Franklin Hallin kirjan Atomic Power With God Through Fasting and Prayer. Aloimme heti harjoittaa paastoamista. Aikaisemmin emme olleet ymmärtäneet pitkien paastojen mahdollisuutta. Tämä herätys ei koskaan olisi ollut mahdollinen ilman tämän suuren totuuden palauttamista rakkaan veljemme Hallin kautta. [13] WILLIAM M. BRANHAM Mies jolla todennäköisesti oli suurin vaikutus Myöhäissadeliikkeeeseen, oli William M. Branham. William Marion Branham, joka syntyi vuoristomökissä Kentuckyn Berksvillessä vuonna 1909, oli ensimmäinen yhdeksästä pojasta ja yhdestä tytöstä. Hän vietti lapsuutensa äärimmäisessä köyhyydessä [14]. Kurt Kochin mukaan Branhamin vanhemmat uskoivat ennustamiseen ja okkultismi kuormitti häntä jo varhaislapsuudessa [15]. Yliluonnolliset tapaukset ja kohtaamiset leimasivat William M. Branhamin elämää. Al Dager kirjoittaa: Seuraava selostus voi olla tarua tai totta, mutta alusta lähtien se oli osa Branhamin todistusta. Sinä päivänä, kun hän syntyi, kätilö laski hänet hänen äitinsä käsivarsille ja meni avaamaan ikkunaluukkua. (Tuohon aikaan Branhamien talossa ei ollut ikkunalaseja.) Kun aamu koitti ja lä- hetti muutamia valonsäteitä huoneeseen, niin siellä nähtiin pyöreä valokehä halkaisijaltaan noin jalan verran vuoteen yllä, jolla pieni William lepäsi äitinsä käsivarsilla. Sanotaan, että tuhannet ovat nähneet tämän kehän, joka selvästi näkyy eräässä valokuvassa, joka on otettu Texasin Houstonissa tammikuussa 1950 parantamiskokousten aikana. [16] 7(157) Näyttää, että jo varhaislapsuudesta häntä seuraava henki (familiar spirit) yritti tehdä itsensä tunnetuksi William Branhamille. Bill Randles kirjoittaa: Branham, joka oli ensimmäinen kymmenestä lapsesta, sanoo varhaislapsuudestaan, että ”oli kummallinen tunne, kuin joku olisi seisonut lähelläni yrittäen sanoa minulle jotakin varsinkin silloin, kun olin yksin.” Kun hän oli seitsemän vuoden ikäinen, hänellä oli oli outo kohtaaminen. ”Olin matkalla eräänä iltapäivänä hakemaan vettä taloon navetasta, joka oli noin korttelin päässä. Noin puolivälissä talon ja navetan välillä oli vanha poppeli. Olin juuri päässyt koulusta kotiin ja toiset pojat olivat menossa ulos lammelle kalaan. Minä pyysin saada mennä mukaan, mutta isä sanoi, että minun täytyi hakea vettä. Pysähdyin puun alle lepäämään, kun yht’äkkiä kuulin tuulen äänen puhaltavan lehvästössä. Tiesin, ettei missään muualla tuullut. Oli hyvin tyyni iltapäivä. Peräydyin puun luota ja huomasin, että eräässä kohdassa noin tynnyrin kokoisella alalla tuuli näytti puhaltavan lehvästön läpi. Sitten kuului ääni, joka sanoi: ‘Älä koskaan juo, polta, äläkä saastuta ruumistasi millään tavalla, sillä minulla on sinulle työ, kun tulet vanhemmaksi.’” Tämä kohtaaminen pelästytti Branhamin. Meni jonkin aikaa, ennenkuin hän tuli kääntymykseen. [17] “Ääni”, kuten Branham kutsui tätä vierailijaa, seurasi häntä läpi hänen elämänsä ja lopulta ilmestyi hänelle ”enkelinä”, joka ohjasi häntä hänen parantamistyössään ja oli hänen kanssaan läpi hänen loppuelämänsä. Bill Randles kirjoittaa: Vasta täytettyään 20 vuotta ja parannuttuaan hengenvaarallisesta tilasta, Branham antoi elämänsä Jumalalle. Hänestä tuli baptistisaarnaaja ja hän piti telttakokousta Indianan Jeffersonvillessä ja perusti seurakunnan (the Branham Tabernacle). Eräänä päivänä hän eksyi helluntailaisten telttakokoukseen. He pyysivät häntä saarnaamaan ja tunnistivat, että hänellä oli Jumalan kutsu elämässään. Tuolla telttakokouksella oli syvä vaikutus Branhamiin. Jälkeenpäin hän sanoi, että heillä oli jotakin, joka häneltä puuttui! Kerrottuaan innostuneena vaimolleen, perheelleen ja ystävilleen kokemuksestaan, ihmiset saivat hänet puhutuksi olemaan sekaantumatta ”tuohon porukkaan” ja niin hän peräytyi. Vuonna 1937, kun hän oli sekä pastori että riistanvartija, Ohio-joki tulvi tappaen hänen vaimonsa ja pienen vauvansa. Branham uskoi, että se oli Jumalan tuomio, koska hän ei liittynyt helluntailaisiin. [18] Pian tämän jälkeen Branham liittyi harhaoppiseen helluntailahkoon nimeltä The United Pentecostal Churches. He ovat ”Jeesus yksin” -kansaa, jotka kieltävät Raamatun kolminaisuusopin leimaten sen ”paholaisen opiksi”. Branham käännytettiin heidän kolminaisuutta vastustavaan harhaoppiinsa ja hän alkoi vaatia, että kaikki kolminaisuuden kaavan mukaan kastetut oli kastettava uudelleen yksin Jeesuksen nimeen. Hän kielsi myöhemmin olleensa ”ykseysoppiin” uskova, mutta Branham opetti siitä omaa versiotaan, joka määritteli Jumalan yhtenä persoonana, joka ilmaisi itsensä kolmena eri ”ominaisuutena”: Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä kolmen persoonan asemesta, joista Jumaluus koostuu.” [19] Eräänä päivänä, kun Branham valmistautui kastamaan muutamia ihmisiä Ohio-joessa, ”ääni” puhui hänelle jälleen. Branhamin omin sanoin: Olin kastamassa Ohio-joella ensimmäisiä kääntyneitäni … ja juuri silloin pyörre tuli taivaista ylhäältä ja tuli tuo loistava valo … ja se riippui juuri siellä, missä minä olin ja ääni puhui sieltä ja sanoi: ”Kuten Johannes Kastaja lähetettiin Kristuksen ensimmäisen tulemuksen edelläkävijäksi, sinä olet saanut sanoman, joka on tuova esiin Kristuksen toisen tulemuksen valmiste- 8(157) lun.” Ja minä pelkäsin kuollakseni. Ja minä menin takaisin ja kaikki ihmiset siellä … kysyivät minulta: ”Mitä se valo tarkoitti?” [20] Ääni vaivasi Branhamia kovasti ja hän rukoili, että Jumala vapauttaisi hänet näistä kohtaamisista. Branham sanoi: Ja sitten koko elämäni ajan minä näin niitä, näin sitä liikettä, niitä näkyjä, kuinka ne asiat tapahtuivat. Sitten vähän myöhemmin se edelleen kiusasi minua niin paljon ja kaikki sanoivat minulle, että se oli väärää … ja vaikka kuinka paljon rukoilin, ettei se tulisi, niin se tuli kuitenkin … Olin riistanvartijana Indianan valtiossa … Minä sanoin (vaimolleni): ”Kultaseni, en voi jatkaa näin, olen vanki. Koko ajan, kun tätä tapahtuu ja tuollaisia asioita ja näitä näkyjä tulee ja muuta sellaista, tai mitä tahansa se onkaan, kuin transsitiloja. En tiedä, mitä se on. Ja kultaseni, minä en halua pelleillä sen kanssa, ne sanovat minulle, että se on paholainen. Ja minä- hän rakastan Herraa Jeesusta.” (Vaikeasti suomennettavaa puhekieltä, suom. huom.) [21] On ilmeistä, että Branham oli jonkinlaisen okkulttisen kahleen tiukassa otteessa. Toukokuun 7. päivänä 1946, kun Branham edelleen oli työssä riistanvartijana, hänen ”enkelinsä” ilmestyi hänelle ensimmäisen kerran ja kutsui hänet parantamistehtävään. Branham kuvailee kokemustaan seuraavasti: Olin tullut kotiin lounaalle ja kiersin talon ympäri ja otin pyssyni, kun eräs hyvä ystäväni lähestyi minua ja pyysi minua kanssaan Madisoniin tuona iltapäivänä. Sanoin hänelle, ettei se käy, koska minun oli vartioitava ja kävellessäni talon ympäri vaahteran alla näytti, että koko puun latva irtosi … jotakin tuli alas tuon puun läpi kuin suuri ja voimakas tuuli … vaimoni tuli ulos talosta pelästyneenä ja kysyi minulta, mikä oli hätänä. Istuin ja kerroin hänelle, että kaikkien näiden 20 kummallisen vuoden jälkeen, kun olin ollut tietoinen tästä oudosta tunteesta, oli tullut aika minun päästä selville, mistä tässä oikein oli kysymys. Kriisi oli tullut! Hyvästelin hä- net ja lapseni ja varoitin häntä, että jos en palaisi muutamaan päivään, en ehkä koskaan palaisi! …. sitten yöllä noin yhdentoista maissa olin lakannut rukoilemasta ja istuin, kun huomasin valon tuikkivan huoneessa. Ajatellen, että joku oli tulossa vilkkulyhdyn kanssa, katsoin ulos ikkunasta, mutta siellä ei ollut ketään ja kun katsoin taas huoneeseen, niin valo oli levittäytymässä lattialla laajeten … Tiedän, että tämä tuntuu sinusta hyvin oudolta, kuten se tuntui myös minusta. Kun valo levittäytyi … Minä kiihdyin ja nousin tuolista, mutta kun katsoin ylös, niin siellä riippui suuri tähti. Siinä ei kuitenkaan ollut viittä sakaraa, kuten tähdessä yleensä, vaan se näytti enemmän tulipallolta tai valolta, joka loisti alaspäin lattian yllä. Juuri silloin kuulin jonkun kävelevän lattian poikki, mikä hätkähdytti minua uudelleen, koska tiesin, ettei ketään olisi tulossa paitsi minä itse. Sitten näin miehen jalat tulevan valon läpi minua kohti. Hän osoittautui mieheksi, joka inhimillisin painomitoin painaisi noin 90 kiloa, pukeutuneena valkeaan viittaan, sileäkasvoinen, parraton, tummat harteille ulottuvat hiukset, melko tumma iho, hyvin miellyttävä ulkonäkö ja tullen lähemmäksi hänen silmänsä kohtasivat katseeni. Nähdessään, kuinka peloissani olin, hän alkoi puhua. ”Älä pelkää, minut on lähetetty kaikkivaltiaan Jumalan läsnäolosta kertomaan sinulle, että sinun erikoinen elämäsi ja väärinkäsitetyt tiesi ovat olleet osoitukseksi, että Jumala on lähettänyt sinut viemään parantamisen jumalallista lahjaa maailman ihmisille. JOS OLET VILPITÖN JA VOIT SAADA IHMISET USKOMAAN SINUUN, NIIN MIKÄÄN EI VOI KESTÄÄ SINUN RUKOUKSESI EDESSÄ, EI EDES SYÖPÄ” ….hän kertoi minulle monia asioita, joille ei ole tilaa tässä. Hän kertoi minulle, kuinka pystyisin tunnistamaan sairauksia värinöiden kautta kädelläni. Hän poistui, mutta olen nähnyt hänet useita kertoja sen jälkeen. Hän on ilmestynyt minulle ehkä kerran tai kahdesti kuuden kuukauden aikana ja on puhunut kanssani. Muutamia kertoja hän on ilmestynyt näkyvästi muiden läsnä ollessa. En tiedä, kuka hän on. Tiedän vain, että hän on Jumalan sanansaattaja minulle. [22] 9(157) Pian tämän kohtaamisen jälkeen Branhamin palvelutehtävä parantajaevankelistana alkoi ja hänestä tuli nopeasti jonkinlainen sensaatio. Branhamin toiminnasta tuli katalyytti toisille parantajaevankelistoille, joita nousi tuohon aikaan, kuten Oral Roberts ja T. L. Osborn. Bill Randles kirjoittaa: Branhamin toiminta ei ollut yhtään vähempää kuin hämmästyttävää. Olen nähnyt siitä videonauhoja. Eräs oli tietty Full Gospel Business Men’s Fellowshipin kokous 1950-luvun puolivälissä. Branham ja yleisö ilmeisesti odottivat ihmeparantamispalvelun alkamista. ”Tehän tiedätte, mitä minä odotan; Herran enkeliä, en voi aloittaa ilman häntä.” Vihdoin hän sanoi tähän tapaan: ”Nyt hän on täällä” ja ihmeparantaminen alkoi. Rauhallisesti hän kutsui ihmisiä yleisöstä, kertoi heille heidän sydäntensä salaisuuksia, ruumiidensa sairauksia, mitä lääkäri oli sanonut, mitä he sanoivat vaimoilleen edellisenä iltana ja sitten tyynesti julisti heidät terveiksi. Ja usein he sitä olivatkin! Tosiasiassa Branhamilta kysyttiin kerran olivatko hänen ihmeensä Pyhän Hengen tekemiä, johon hän vastasi: ”Ei, minun enkelini tekee ne.” Ihmiset, jotka tunsivat Branhamin, ovat kaikki yksimielisiä ainakin kahdessa asiassa. Yksi on hänen nöyryyttä ja sääliä osoittavat luonteen piirteensä. Branhamilta puuttui liioittelu ja mainostaminen kertakaikkiaan. Toinen asia, josta kaikki olivat yhtä mieltä, oli hänen ehdoton tarkkuutensa tiedon ja viisauden sanoissa. Edesmennyt Ern Baxter (yleisesti tunnettu yhtenä Fort Lauderdalen viidestä 1970-luvun paimennusjohtajasta) oli opettaja, joka matkusteli Branhamin kanssa muutamia vuosia. Baxter on esittänyt kommentin, ettei hän koskaan kuullut Branhamin antavan epä- tarkkaa tiedon sanaa kenellekään. Ja Branham palveli kymmeniä, kenties satoja tuhansia ihmisiä! … Voisin jatkaa ja jatkaa Branhamista, sillä hänen elämänsä ja toimintansa oli hämmästyttävää. Tyynesti ja harkiten hän vaikutti uskomattomia paranemisia ja vapautumisia. Uudelleen ja uudelleen hän kertoi ihmisille heidän nimensä, osoitteensa, keskustelunsa, ongelmansa, sairautensa, joskus syntinsä, ystävänsä jne. hengen kautta täydellisen tarkasti! Oli myös uskomattoman dramaattisia kohtauksia, kun raivoavat mielipuolet yrittivät käydä käsiksi Branhamiin, syytäen rienauksia ja uhkauksia, mutta pystymättä todella tekemään muuta kuin joko väistymään tai katumaan ja kaikki suuren yleisön edessä. Helluntailaiset eivät koskaan ole nähneet mitään tällaista, ei ennen eikä sen jälkeen! Vielä tänä päivänä helluntailainen media nostaa häntä ylös kunnioituksella. [23] Branhamin kautta todella toimi jokin suuri hengellinen voima, mutta oliko se Jumalan voima vai hänen henkioppaansa, hänen ”enkelinsä” voima. Branhamin itsensä mukaan se oli hänen ”enkelinsä”, joka teki sen eikä Jumala. Ilman ”enkelinsä” läsnäoloa vierellään, Branham näytti olevan voimaton ja kykenemätön tekemään juuri mitään. Alfred Pohlin ja David W. Cloudin mukaan: Eräänä iltana juuri ennen kokouksen alkua Branham sanoi tulkilleen: ”Älä seiso minun oikealla puolellani, koska minun enkelini seisoo siinä.” Branham kuvaili enkeliä voimakasrakenteisena miehenä, jolla oli tummat hiukset ja kädet puuskassa. Enkeli seisoi Branhamin vieressä ja mitä tahansa hän sanoikaan, Branhamin oli toteltava. Branham sanoi, että enkeli oli hänen kanssaan päivällä ja yöllä ja ilman häntä Branhamilla ei ollut mitään arvovaltaa saarnassaan ... Kurt Koch vahvistaa ”sen tosiasian, että Branhamin enkeli oli spiritistinen eikä Jumalan enkeli.” Hän esittää kertomuksen naisesta, jonka lanko, vaikka oli saarnamies, oli sekaantunut okkultismiin, spiritistisiin kokouksiin ja taikuuteen. Kun Branham esiteltiin hänelle ensi kerran, Branham sanoi spontaanisti: ”Te olette juuri kuin minun enkelini, joka ilmestyy minulle joka päivä.” Salaperäinen spiritistinen saarnamies pelotti kristittyjä, jotka tunsivat hänet ... Me uskomme, että Branham oli demonihenkien vaikutuksen alainen. Se orjuus, jossa hän eli, oli okkultismin orjuutta. Hänen voimansa olivat ennustajan voimia. Hänen parantavat voimansa olivat okkulttisia. Häntä piinaavat äänet, värähtelyt ja turvotukset hänen kädessään, valot, tulipallot, joiden sanotaan tanssineen huoneessa joidenkin hänen parantamiskokoustensa aikana, hänen kokemansa täydellinen uupumus kokoustensa jälkeen – tämä kaikki on osoitusta okkulttisista voimista ja tästä Jumalan miehet yrittivät varoittaa häntä. Itse asiassa, kun Bran- 10(157) ham tapasi ennustajia, he jopa sanoivat hänelle, että yliluonnolliset voimat vaikuttivat hä- neen: ”Mikä sai minut pelkäämään enemmän kuin milloinkaan, oli, että joka kerran, kun kohtasin ennustajan, he havaitsivat, että jotakin oli tapahtunut ja se ... melkein tappoi minut. Eräänä päivänä esimerkiksi kuljimme serkkujeni kanssa karnevaalikentän poikki ja me olimme vain kuljeskelevia poikia. Siispä siellä oli pieni ennustaja (nainen) istumassa yhdessä noista teltoista ... hän sanoi: ”Sinä siellä, tulepas tänne hetkeksi!” Ja kolme meistä pojista kääntyi ympäri. Ja hän sanoi: ”Sinä, jolla on raidallinen villapusero.” (se olin minä) ... ja tulin esiin ja sanoin: ”Kyllä rouva, mitä voin tehdä teille?” Ja hän sanoi: ”Sano, tiedätkö sinä, että sinua seuraa valo? Sinä olet syntynyt määrätyn merkin alla.” Minä sanoin: ”Mitä te tarkoitatte?” Hän sanoi: ”Sinä synnyit määrätyn merkin alla. Valo seuraa sinua. Sinä olet syntynyt jumalallista kutsua varten.” Branham kertoo muista tapauksista, joissa ennustajat kertoivat hänelle samanlaisia asioita. Hän sanoi: ”Joka kerran, kun joudun kohtaamaan jonkun heistä, käy juuri niin. Sitten saarnamiehet sanovat. ”Se on paholainen, se on paholainen!” Tämä on surullinen tarina. On liian paha, että Branham ei kuunnellut viisaita ääniä, jotka varoittivat häntä, että kohtaamiset olivat demonisia. On liian paha, että Branham ei kuunnellut Raamattua. Kuten on käynyt selväksi, hän ei kuunnellut viisautta. Sen asemesta hän antoi demonisten voimien kontrolloida elämäänsä ja hän vuorollaan johti suuret joukot toisia kaikenlaiseen harhaan ja hämminkiin. [24] Entä William M. Branhamin opetus? Millaista harhaa ja hämminkiä hän kylvi Kristuksen ruumiiseen? Olemme jo todenneet, että Branham hylkäsi kolminaisuusopin. Mutta tämä oli vain yksi lievemmistä hänen oudoista ja harhaoppisista opeistaan. Seuraavassa muutamia muita oppeja, joita William M. Branham opetti: 1) Oppi, että Jumalan sana on annettu kolmessa muodossa: Eläinrata (Zodiac), Egyptin pyramidit ja kirjoitetut kirjoitukset. Myös Franklin Hall, kuten olemme nähneet, kannatti Zodiac-teoriaa. 2) Oppi ”käärmeen siemenestä”, joka perustuu hänen tulkintaansa 1. Moos. jakeesta 3:13, jossa Eeva sanoo Jumalalle: ”Käärme petti minut ja minä söin.” Branham väitti, että sana, joka on käännetty ”petti” merkitsi ”vietteli.” Hän siis väitti, että Saatana vietteli Eevan ja sen seurauksena syntyi Kain! Branhamin mukaan paha on siitä lähtien siirtynyt sukupolvelta toiselle naisten kautta. Ilmeisesti Branhamilla oli jonkinlaisia ongelmia naisten kanssa. Eräässä saarnassaan hän sanoi: Mutta muistan, kun isäni keitti viinaa. Minun piti olla siellä ulkona veden ja kaman kanssa ja nähdä nuoria rouvia tuskin 17-18 ikäisiä juovuksissa samanikäisten miesten seurassa, kuin minä nyt. Heidän täytyi selvittää naiset ja antaa heille mustaa kahvia saadakseen heidät koteihinsa keittämään miehillensä illallista. Ja voi, minä sanoin jotenkin tähän tapaan … tämä oli minun kommenttini silloin: ”HE EIVÄT OLE SEN HYVÄN PUHTAAN LUODIN ARVOISIA, JOLLA HEIDÄT PITÄISI AMPUA.” Juuri niin, ja minä vain vihasin naisia. Juuri niin, ja minun juuri täytyy valvoa jokaista tekoani nyt, etten enää ajattelisi samoin. [25] 3) Branham myös väitti, että seitsemän seurakunnan enkelit (Ilm. 2. ja 3. luvut) olivat tosiasiassa miehiä, jotka Jumala lähetti eri aikoina seurakunnalle kautta historian antamaan sille ilmestyksen Jumalalta johtamaan sitä tulevaisuuteen. Branham opetti, että hän itse oli seitsemännen eli laodikealaisen seurakunta-ajan enkeli. Tämä väite on jopa hänen hautakivessään. Tässä on vain jälleen toistettava Tricia Tillinin tunteita koskien Franklin Hallia suhteessa tähän mieheen nimeltä Branham ja hänen outoihin oppeihinsa! On ihmeteltävä, kuinka Hengellä täytetyt 11(157) ihmiset eivät pysty erottamaan tämän miehen elämän ja palvelutyön okkulttista luonnetta. On traagista, että voi vetää vain yhden johtopäätöksen, että keskiverto kristitty Branhamin päivinä oli raamatullisesti yhtä lukutaidoton kuin kristityt tänäkin päivänä. Kuinka sitä muutenkaan voi selittää? Paitsi kenties että hengellisten lahjojen ja kokemusten, merkkien ja ihmeiden nälkä, saa aivan liian monet Jumalan kansasta heittämään varovaisuuden ja arvostelemisen tuuleen ja menemään ”virran mukana.” Kuten he sanovat tänä päivänä: ”Anna mennä vain ja anna Jumalan toimia”. Muista mitä Herramme sanoi: ”Paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä.” Tämä sama valmius hyväksyä mikä tahansa oppi, vaikka kuinka epäraamatullinen ja outo, kunhan vain ”merkit ja ihmeet seuraavat”, joka pitää otteessaan tämän päivän seurakuntaa, näyttää saaneen ensimmäisen kerran otteen seurakunnasta 1940-luvun lopulla. Tänä päivänä tilanne on ryöstäytynyt hallinnasta. Helluntailaiset ja karismaattiset kristityt eivät enää näytä välittävän, mikä on voiman lähde, kunhan vain jonkinlainen yliluonnollinen voima ilmenee. Rodney Howard-Browne, joka on sanonut olevansa “Pyhän Hengen viinuri”, julistaa: …. Kun herätys tulee, voit nähdä seuraavia kolmenlaisia ilmiöitä kokouksissa: (1) Pyhästä Hengestä, (2) Lihasta ja (3) Paholaisesta. Minä kuitenkin olen mieluummin kirkossa, jossa paholainen ja liha ilmenevät kuin kirkossa, jossa ei tapahdu mitään, koska ihmiset ovat liian peloissaan ilmaistakseen yhtään mitään … älkää olko siitä huolissanne. Ja jos paholainen ilmenee, niin älkää murehtiko siitäkään. Iloitkaa, että edes jotakin tapahtuu! [26] Älkää murehtiko, jos se on paholainen, kunhan vain jotakin tapahtuu! Kuinka typerä ja kyvytön erottamaan voikaan Jumalan kansa olla? Tällainen asenne on parhaimmillaankin holtittomuutta ja pahimmassa tapauksessa verrattavissa hengelliseen itsemurhaan. Kuitenkin se näyttää olevan enemmistön asenne helluntailaisten ja karismaattisten keskuudessa tänä päivänä. Larry Thomas, helluntailainen ystäväni, on sanonut: Kun Jimmy Swaggart piti ristiretkeänsä Etelä-Amerikassa vuodenvaihteessa 1986-1987 valtavalla stadionilla Argentiinassa, niin 80 000 ihmistä täytti stadionin joka ilta ja ylistyksen aikana, saarnan aikana, siellä oli kirjaimellisesti satoja ihmisiä tuossa seurakunnassa, jotka alkoivat nauraa hysteerisesti ja heittäytyivät alas maahan. He ulvoivat kuin koirat, he haukkuivat kuin koirat, he karjuivat kuin leijonat, he saivat aikaan kaikenlaisia villejä ääniä ja kun nämä oudot asiat alkoivat tapahtua, niin vahtimestarit menivät ja hillitsivät heitä fyysisesti, veivät heidät katsomon uskopuolelle telttaan ja he ajoivat paholaisen ulos heistä. Mutta nyt, jos teet samaa, niin se on osoitus, että Pyhä Henki on tekemässä jotakin sinun elämässäsi. [27] Pidän hyvin mielenkiintoisena ja valaisevana, että John Arnott, Toronto Airport Vineyardin pastori sai ”voitelunsa” herätystä varten vuonna 1993 Argentiinassa. [28] Niin sanotut “herätykset”, joita tapahtuu sellaisissa paikoissa kuin Toronto ja Pensacola (tähän voisi lisätä Seinäjoen ja Tampereen, suom. huom.) eivät ole mitään muuta kuin sen ”herätyksen” jatkumista, joka puhkesi North Battlefordissa, Saskatchewanissa vuonna 1948 ja joka tuli tunnetuksi nimellä “The Latter Rain” (Myöhäissade) tai “The New Order of the Latter Rain” (Myöhäissateen uusi järjestys). Monet samat epäraamatulliset ja oudot opit ja kokemukset, jotka tulivat Latter Rain -liikkestä, tulevat uudelleen esiin tämän päivän ”herätyksissä”. William M. Branham ja Franklin Hall olivat innoituksen päälähde tälle “uudelle asialle”, joka tuli esiin North Battlefordista ja levisi nopeasti läpi koko helluntailaisen maailman. Nämä kaksi miestä olivat pilviä, jotka saivat 12(157) aikaan ”Myöhäissateen” ja minä luulen, että voidaan oikeutetusti sanoa, että nämä kaksi okkultismin vaikuttamaa yksilöä ovat Juudan profetian täyttymys. He olivat todellakin ”vedettömiä pilviä”. Vaikka Branhamin suosio hiipui jonkin verran 1950-luvun lopulla ja 1960-luvulla, johtuen hänen sitoutumisestaan kummallisiin oppeihin, häntä pidettiin ja edelleen monet helluntailaiset/karismaattiset johtajat edelleen pitävät suurena Jumalan miehenä. Paul Cain, ”Kansas Cityn profeetta”, joka toimi yhdessä Branhamin kanssa, on kutsunut häntä ”kaikkien aikojen suurimmaksi profeetaksi” [29]. Bill Randles kirjoittaa William M. Branhamista ja hänen perinnöstään: Mikä on tämän miehen merkitys tänä päivänä? William Branham on meille tärkeä, koska hän edustaa tienristeystä, jossa helluntaiseurakunnat seisoivat 1940-luvun lopulla ja johon laajempi seurakunta on tulossa nyt. Toiset profeetat tekevät uskomattomia merkkejä ja ihmeitä. Ihmiset saavat ”kosketuksen” ja monissa tapauksissa ”hyviä asioita” tapahtuu. Tulee profetioita, jotka osoittautuvat tarkoiksi ja monet parantuvat ”sisäisistä vammoista” ja ”sielun haavoista.” Kysymys kuuluu, onko heidän opetuksillaan väliä? Pitäisikö meidän tuomita opin perusteella? Tai ilmiöiden perusteella? Olemme jälleen vastakkain 5. Moos.13:1-5 kanssa. Mitä me teemme? Kuinka voi tuomita merkkejä ja ihmeitä? Kurt Koch, saksalainen kirjailija ja okkultismin asiantuntija, kirjoitti Branhamin menetelmistä kirjassaan ”Occult A-B-C”, käsitellessään englantilaista spiritistiä Harry Edwardsia: ”Edwards on tehnyt selväksi toimintansa spiritistisen luonteen sanomalla: ‘Kun enkelini eivät ole läsnä, minä en voi parantaa.’ Tässä voidaan nähdä mielenkiintoinen yhtäläisyys William Branhamin parantamistoimintaan … toinen todistus on se tosiasia, että ei Edwards eikä Branham kyennyt suorittamaan parantamisia ollessaan kasvotusten uudestisyntyneiden kristittyjen kanssa, jotka olivat alistaneet itsensä Kristuksen suojelukseen … kun hän (Branham) puhui … yleisön joukossa oli useita uskovia – minut (Koch) mukaan lukien – jotka rukoilivat tähän tapaan: ‘Herra, jos tämän miehen voima on sinusta, niin siunaa ja käytä häntä, mutta jos parantamislahjat eivät ole sinusta, niin estä häntä.’ Mikä oli tulos? Molemmissa tilanteissa Branham sanoi lavalta: ‘Täällä on häiritseviä voimia, en voi tehdä mitään.’” (Occult A-B-C, Kregel Publications, Kurt Koch, sivu. 235) Olen vakuuttunut, että helluntailiike seisoi tienhaarassa Branhamin suhteen – tuomitsisimmeko harhaopin uskollisina evankeliumin totuudelle? Vai katsoisimmeko sitä pragmaattisella tavalla ja sanoisimme, ”Katsokaa joukkoja! Hän tuo ihmiset Jumalalle! Kuinka tämä voisi olla Saatanasta? Parantaisiko Saatana? Me olemme kerjänneet Jumalalta merkkejä ja ihmeitä, ja nyt niitä on! Hänen arvostelijansa eivät ole mitään, he eivät saa aikaan mitään, tuskin he ovat edes Hengellä täytettyjä, ei voitelua, vain arvostelua.” Myös Torontossa sanotaan: ”Joillakin on enemmän uskoa Saatanan kykyyn pettää, kuin Jumalan kykyyn siunata.” Vaikka epäilemättä oli moniakin Branhamin harhaoppeja vastustavia ääniä, niin yleensä Branham nautti suurta suosiota todella vaikutusvaltaisten helluntaijohtajien taholta. (Vielä tänä päivänä, kuten tiedät, monet pitävät häntä profeettana ja merkkien ja ihmeiden liikkeen pioneerina.) On totta, että hänen kuolemansa aikaan hänen suosionsa oli hiipumassa, kun hänen väärä opetuksensa kävi ilmeisemmäksi, mutta Jumalan ilmestyslapsi -liike (Manifested Sons of God Movement) ja myös suuri osa kristillistä mediaa ja jopa nykyiset ”ihmejärjestöt” (miracle ministries) ja karismaattiset johtajat syvästi kunnioittavat häntä ja monissa tapauksissa haluavat jäljitellä häntä.” [30] Joulukuun 18. päivänä vuonna 1965 William Marion Branham oli matkalla Arizonaan, kun rattijuoppo törmäsi hänen autoonsa. Maattuaan koomassa kuusi päivää William Marion Branham kuoli jouluaattona vuonna 1965. Uskolliset seuraajat uskoivat, että hän nousisi kuolleista, joten he lykkäsivät hänen hautajaisiaan useita päiviä. He odottavat edelleen! 13(157) LUKU 2 Uusi asia Silloin muutamat kirjanoppineista ja fariseuksista vastasivat hänelle sanoen: ”Opettaja, me tahdomme nähdä sinulta merkin”. Mutta hän vastasi heille ja sanoi: ”Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin profeetta Joonaan merkki. (Mt. 12:38,39) En usko, että se oli vain sattuma, että liike, josta oli tuleva viimeisten päivien ”luopumuksen” työ- kalu, synnytettiin samana vuonna, jona Israel tuli valtioksi jälleen, kuten profeetat ja meidän Herramme olivat ennustaneet. Tämä liike (johon AOG tuli viittaamaan nimellä ”Myöhäissateen Uusi Järjestys, The New Order Of The Latter Rain”) synnytettiin North Battlefordissa, Saskatchewanissa, Sharonin Orpokodissa ja kouluissa – työ, jonka oli perustanut pastori Herrick Holt seurakunnasta nimeltä North Battleford Church of the Foursquare Gospel. Pastori Holtin työhön siellä liittyi syksyllä 1947 kanadalainen PAOC:n (Pentecostal Assemblies of Canada) pastori George Hawtin. Hawtin oli aloittanut Bethel Bible Instituten vuonna 1935 Star Cityssä, Saskatchewanissa vain kahdeksan oppilaan kanssa. Vuonna 1937 instituutti muutti Saskatooniin. Richard M. Rissin mukaan: Asuntolat olivat vuokrattuja, vaikka vuonna 1939 kampus Avenue A Northilla Saskatoonissa olikin ostettu. Kiinteistöt, mukaan lukien vuonna 1942 ostetut lisärakennukset, tulivat Pentecostal Assemblies of Canadan omistukseen vuonna 1945, jotta koululla olisi täysi arvostus helluntaiseurakuntien raamattukouluna … koulun johtokunnan muodostivat George Hawtin (koulun johtaja), P.G. Hunt, ja Kanadan helluntaiseurakuntien aluejohtaja. [31] Näyttää kuitenkin, että oli tietty määrä jännitystä Hawtinin ja PAOC: n välillä koskien instituutin hallintoa. Kerrottiin, että jotkin opeista, joita opetettiin, olivat kiistan alaisia ja oli epäilyksiä koskien Hawtinin ja Huntin sitoutumista koulun korkeaan tasoon (scholastic excellence). Richard Riss kirjoittaa: Vuonna 1947 vaadittiin George Hawtinin eroa, koska jotkut Pentecostal Assemblies of Canadan virkamiehet tunsivat, etteivät saaneet häntä yhteistyöhön. P.G. Hunt erosi myötätunnosta. [32] Larry Thomasin mukaan: Saskatoonin aluejohdon asenne instituutin opettajakuntaa kohtaan hyväksyttiin kesäkonferenssissa 1947 ja pahennuksen aiheuttajat jättivät instituutin ja muuttivat North Battlefordiin Saskatchewaniin… [33] North Battlefordissa Hawtin ja Hunt liittyivät Herrick Holtin työhön Sharon Orphanage and Schoolsissa. Seitsemänkymmentä oppilasta jättivät Bethel Bible Instituten ja seurasivat johtajaansa North Battlefordiin. Ei mennyt kauan sen jälkeen, kun Hawtin ja Hunt olivat liittyneet Holtiin, kun alkoi tapahtua. 14(157) Richard Rissin mukaan: North Battlefordissa tapahtui merkittävää kehitystä. Milford Kirkpatrick, George Hawtinin lanko ja Ern Hawtin, George Hawtinin veli liittyivät pian työhön Sharonissa. Cornelius J. Jaenenin mukaan orpokotityö oli tullut toissijaiseksi Holtille ja hän ryhtyi kampanjaan saarnata niin kutsuttua ”Uutta Asiaa” niihin aikoihin, kun Hawtin ja Hunt olivat tulleet mukaan. Jaenenin mukaan Holtin saarnaama ”Uusi Asia” oli viittaus Raamatun paikkaan Jes. 43:18,19: ”Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan.” Holt oli saarnannut, että Jumala aikoi tehdä uutta em. Raamatun kohdan perusteella. Sen mukaisesti ilmestys oli vielä tuleva. Jaenen on jäljittänyt idean ”Uudesta Asiasta” Los Angelesin ”Maailmanlaajuiseen telttakokoukseen (World Wide Camp Meeting)” vuonna 1913. Los Angelesin Belvedore Tabernaclen pastori George B. Studdin johtama ryhmä väitti saaneensa ilmestyksen uudesta asiasta … pastorikautensa kahdeksan vuoden aikana George B. Studd käytti suuren omaisuutensa ulkomaanlähetysten tukemiseen ja jatkoi tämän ”Uuden Asian määritelmän epämukavaa etsintää.” [34] Kun alamme etsiä Jumalaa tehdäksemme jotakin “Uutta Asiaa”, jotakin “asiaa”, jota ei ole ilmoitettu meille Raamatussa, niin me asetamme itsemme alttiiksi väkevälle eksytykselle ja annamme paikan paholaiselle! Raamatun sana on selvä – Jumala on näinä viimeisinä päivinä puhunut meille poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Koska Raamatun kaanon tuli valmiiksi apostolien ja meidän Herramme kirjoituksista, niin ei ole ollut eikä tule olemaan mitään ”uutta” ilmestystä Jumalalta. Raamattu tekee tämän täysin selväksi varoituksin kirjoitusten alussa, keskellä ja lopussa – varoittaen ottamasta pois tai lisäämästä mitään siihen Jumalan ilmoitukseen, joka sisältyy Raamattuun: ”Kaikkea, mitä minä käsken, noudattakaa tarkoin. Älkää siihen mitään lisätkö älkääkä siitä mitään ottako pois.” (5. Moos. 12:32) ”Jokainen Jumalan sana on taattu; hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat. Älä lisää hä- nen sanoihinsa mitään, ettei hän vaatisi sinua tilille ja ettet valhettelijaksi joutuisi.” (Snl. 30:5- 6) ”Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu.” (Ilm. 22:18-19) Näihin voisi varmasti vielä lisätä Jesajan kehotuksen, ”Pysykää laissa ja todistuksessa! Elleivät he näin sano, ei heillä aamunkoittoa ole.” Ja monta muuta paikkaa. Periaate on, että jos Jumala antaa ihmisille tänä päivänä jonkin ilmoituksen, niin tuo ilmoitus on täydellisesti sopusoinnussa sen ilmoituksen kanssa, jonka Hän on jo antanut ”kerran kaikille” sanassaan. Jos se ei ole, niin se ei ole Jumalasta. Tämä ”uuden asian” tai ”uuden ilmoituksen” kaipaus tuo mieleen erään pakanafilosofin, jonka Paavali kohtasi Mars-kukkulalla sekä varhaiset gnostilaiset harhaoppiset: ”Sillä ateenalaisilla ja siellä oleskelevilla muukalaisilla ei kenelläkään ollut aikaa muuhun kuin uutta puhumaan ja uutta kuulemaan.” (Apt. 17:21) 15(157) 16(157) R. C. Sproul kirjoittaa: Gnostilaiset ovat saaneet nimensä käsityksestään ilmoituksesta. Sana gnosis on kreikkaa ja tarkoittaa tietoa. Monesti gnostilaiset harhaoppiset eivät suoraan hyökänneet apostoleja tai kirjoitusten apostolista opetusta vastaan. Itse asiassa monet heistä väittivät olevansa aitoja, Raamattuun uskovia kristittyjä. He eivät hyljänneet Raamattua, heillä oli vain Raamatun lisäksi tiedon tai ymmärryksen lähde, joka oli Raamatun tietoa ylempänä tai ainakin tuolla puolen. Gnostikot olivat ”niitä, joilla oli tieto.” Heidän tietonsa ei ollut johdettu Raamatun älyllisestä ymmärtämisestä eikä empiirisestä tutkimuksesta, vaan se oli mystistä, suoraa ja välitöntä. Jumala ”paljasti” yksityisiä, intuitiivisia oivalluksia niille, joilla oli, ei yhtään vähäisempi, kuin jumalallinen arvovalta. [35] Jumala ei tänä päivänä anna mitään “uusia ilmoituksia” ihmisille. Eikä hän myöskään tee mitään ”uusia asioita” maan päällä. Jokainen ”asia”, jokainen kokemus tai tieto, joka Jumalalla on kansaansa varten, löytyy Raamatusta. Jokainen kokemus tai tieto, joka ei löydy sen sivuilta, ei ole Jumalan kansaa varten. On kyllä hengellisiä lahjoja, oikeita hengellisiä lahjoja – ilmestyslahjoja, kuten viisauden sanat, tiedon sanat ja profetia, joiden uskon olevan aivan yhtä oikeita seurakunnalle tänä päivänä, kuin ne olivat apostolien ajan seurakunnalle. Olen nähnyt nämä lahjat toiminnassa seurakunnassa ja olen kokenut joitakin niistä itse ja ne ovat kaunis asia sekä katsella että kokea. Hyvin rakentavia. Kuitenkin jos näiden lahjojen kautta tulevat ilmoitukset ylittävät, tai ovat ristiriidassa, tai lisäävät, tai ottavat jotakin pois Raamatun sisältämästä Jumalan ilmoituksesta, niin silloin ne ovat vain väärennöksiä. Sellaisia kokemuksia, kuin “hengestä kaatuminen” (slain in the spirit), “pyhä nauru” (holy laughter), “hengestä juopuminen” (drunkenness in the spirit) ja useimmat muut ilmiöt, joita esiintyy ns. ”herätyksissä” Torontossa, Pensacolassa ym. paikoissa, ei voida löytää Raamatusta. Näiden ”herätysten” johtajat tietävät tämän täydellisesti – ja ovat enimmäkseen lakanneet yrittämästä puolustaa itseään Raamatulla. Tricia Tillin kirjoittaa: John Wimber tuli kveekareista. Siksikö hänellä on jälkiä uskosta sisäisen ilmoituksen ylemmyyteen kirjoitettuun sanaan nähden? Kirjassaan Evangelism Wimber selittää: “Jumala käyttää kokemuksiamme osoittaakseen meille, mitä Hän opettaa meille Raamatussa monesti kaataen tai muuttaen oppimme ja maailmankuvamme perustekijöitä.” Seuraavassa lainaus kirjasta Testing the Fruit of the Vineyard, kirj. John Goodwin, Calvary Chapelin entinen pastori, San Jose: “Wimberin yleinen väite on, että ‘Jumala on suurempi kuin Hänen sanansa.’ Tämä tarkoittaa kahta asiaa. Ensiksi, että Raamatun ulkopuolisissa lähteissä on olennaista totuutta ja toiseksi, että niitä ilmiöitä, joita Vineyard-seminaarien ja seurakuntatilaisuuksien kävijät kokevat, ei tarvitse perustella Raamatulla. Wimberin mukaan ne voivat olla ristiriidassa Jumalan sanan kanssa ja silti olla ‘Herralta’” [36] Bob Hunter lainaa Jack Deereä, (Toronto Airport Vineyard, November 20, 1994): … Miksi Jumala sallii tämän kaltaista ja muuta, mitä olemme nähneet tällä viikolla? Miksi Hän tekee sen? 1. Kor. 1:26: &r